ETA-raportti Kööpenhaminasta

Julkaistu Kilpi-lehdessä 4/2016
Teksti ja kuva: Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti
Järjestyksessä 39. Euroopan kilpirauhasyhdistyksen (ETA) kokous (39th Annual Meeting of the European Thyroid Association) pidettiin 3-6. syyskuuta Tanskan pääkaupungissa Kööpenhaminassa. Kokouksen osallistui yli 1100 asiantuntijaa ja kilpirauhassairauksista kiinnostunutta tutkijaa ympäri maailmaa. Suomesta osallistujia oli kymmenkunta.

Kilpirauhassyöpiin liittyvä molekyyligenetiikka menee edelleen eteenpäin niinkuin vuosi sitten Yhdysvaltojen kilpirauhaskokousesta raportoin. Diagnostiikkaan, syöpien luokitteluun ja hoitoihin sekä potilaiden seurannan järjestämiseen on odotettavissa paljon muutoksia seuraavien vuosien aikana. Tämä asettanee huomattavia vaatimuksia koko terveydenhuoltojärjestelmälle. Molekyyligenetiikka ei kosketa pelkästään kilpirauhassyöpiä vaan muitakin kilprauhassairauksia, josta on hyvänä esimerkkina mm. dejodinaasi 2 (DIO2) -entsyymin geneettinen variaatiotutkimus, joka on jo saatavissa tutkimuksia tarjoavien laboratorioiden kautta.

Dejodinaasi 2:sta on olemassa useita variaatiota (geneettinen polymorfismi), joista yleisempiä merkitään kirjaimilla T/T (normaali, n 41 % väestöstä), T/C (n.43 % väestöstä ja C/C (jossa T4:n muuttuminen erityisesti aivoissa T3:ksi on heikentynyt, esiintyy n. 16 % väestöstä). Kaksi samaa kirjainta tarkoittaa, että ominaisuus on peritty molemmilta vanhemmilta. Näiden geneettisten muutosten annosvaste T/C ja C/C vs T/T) on liitetty huonompaan elämänlaatuun. Samoin hoitovaste yhdistelmähoitoon T4/T3 lääkityksellä liittyy C/C variaatioon, mutta muutokset ovat varsin pieniä (Panicker ym JCEM 2009). Toisaalta päinvastaisiakin tuloksia on julkaistu (Appelhof ym. JCEM 2005). Kokouksessa esitettiin jatkoanalyysi tanskalaisesta Birte Nygaardin johtamasta tutkimuksesta, jossa dejodinaasi 2:n variaation lisäksi oli analysoitu kilpirauhashormonien yhden monien joukosta valittua kuljettajavalkuaisen (MCT10) geneettistä variaatiota. Jos potilailla oli muutoksia molemmissa valkuaisissa, potilaat pitivät jonkin verran enemmän yhdistelmälääkityksestä (T4/T3) kuin lääkityksestä pelkällä tyroksiinilla (T4). Tulokset ovat kuitenkin alustavia ja näissä kaikissa tutkimuksissa on selviä heikkouksia. Lisäksi T4/T3 lääkityksellä saattavat positiiviset muutokset saattavat olla niin pieniä, ettei niitä välttämättä nähdä yksittäisten potilaiden kohdalla. Dejodinaasi 2:n geneettinen variaatiotutkimus ei ole ensilinjan tutkimus, vaan listan lopussa, kun muut erotusdiagnostiset vaihtoehdot on ensin suljettu pois. On kuitenkin ilmeistä, että kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkehoito pilkkoutuu erilaiseksi niillä potilailla, jotka eivät voi hyvin pelkällä tyroksiinihoidolla riippuen potilaiden geneettisestä taustasta. Mikä tämä geneettisen taustan variaatio lopulta tulee olemaan, on vielä täysin hämärän peitossa, sillä tieteellisellä tutkimuksella on toistaiseksi vasta raaputettu haasteen päällimmäistä pintakerrosta.

Kilpirauhasen liikatoimintaan liittyvissä luennoissa kiinnitettiin huomiota subkliiniseen kilpirauhasen liikatoimintaan, jonka tutkimuksesta ja hoidosta on äskettäin tehty hoitosuosituskin. Subkliinisellä kilpirauhasen liikatoiminnalla tarkoitetaan tilaa, jossa seerumin TSH-pitoisuus on alle 0,4 mU/l. Tila tulee varmistaa toistetulla TSH-määrityksellä. Osa näistä potilaista on oireisia tai tulee oireisiksi ja tämän vuoksi on tärkeää tehdä erotusdiagnostiikka, jonka jälkeen voidaan ottaa kantaa potilaan hoidon järjestämiseen ja tarvittavaan seurantaan.

Toinen kilpirauhasen liikatoimintaan liittyvä mielenkiintoinen kuultava oli tanskalaisen Stine Andersenin pitämä luento, joka yhdessä kesällä tapaturmaisesti menehtyneen Peter Laurbergin kanssa on tutkinut kilpirauhasen liikatoiminnassa käytettävien lääkkeiden mahdollisesti aiheuttamia sikiömuutoksia. On todennäköistä,että sekä karbimatsoli (että propyltiourasiili) voivat harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa sikiömuutoksia, kun niitä nautitaan alkuraskaudessa. Tästä syystä Basedowin (Graves) liikatoimintaa sairastavien nuorten naisten on syytä huolehtia hyvästä ehkäisystä liikatoimintalääkehoidon aikana. Jos raskaustoiveita on olemassa Basedowin taudin toteamisen aikoihin, kannattaa asiasta neuvotella erikoislääkärin kanssa ja hoitaa kilpirauhassairaus ennen raskaaksi tuloa. Jos kuitenkin kuukautiset jäävät tulematta kilpirauhasen liikatoimintalääkityksen aikana ajallaan ja mahdollisuus raskauteen on olemassa, pitää potilaan välittömästi kuukautisten tulematta jäämisen jälkeen a) tehdä raskaustesti, b) ottaa kilpirauhaskokeet ja c) ottaa yhteyttä omaan lääkäriinsä.