Elämä kilpirauhasen liikatoiminnan ja keliakian kanssa

Minun tarinani kilpirauhassairauden kanssa alkoi alkuvuonna 2019. Olin pikkuhiljaa alkanut kärsimään oudoista oireista: käteni tärisivät, hikoilin runsaasti ja syke oli jatkuvasti koholla. Lisäksi minulla oli jo parin vuoden ajan ollut voimakkaita vatsaoireita, jotka olin itse, ikinä lääkärissä käymättä, diagnosoinut ärtyvän suolen oireyhtymäksi. Monet oireistani olivat pahimmillaan hektisten työpäivieni aikana ja ajattelinkin, että ehkä ne olivat jollain tasolla psyykkisiä ja johtuivat stressistä. Ajatusta tuki myös se, että olin pikkuhiljaa alkanut olemaan itkuherkempi ja tunsin käyväni ihan ylikierroksilla. Vuodenvaihde oli ollut minulle raskasta aikaa, kun yritin tasapainoilla työn, pääsykokeisiin lukemisen ja vapaa-ajan välillä, ja laitoinkin monet oireistani elämäntilanteeni piikkiin.

Kilpirauhaskokeet varmuuden vuoksi
Helmikuussa kävin työterveystarkastuksessa, jossa hoitaja ihmetteli korkeaa sykettäni. Kerroin, että leposykkeeni on jatkuvasti korkealla ja että syke saattaa kevyestäkin rasituksesta, kuten kävelystä tai kengännauhojen sitomisesta, nousta lähemmäs 200. Tämän perusteella hoitaja laittoi minulle lähetteen työterveyslääkärille, jonne marssin pari päivää myöhemmin. Istuttuani penkkiin lääkäri katsoi tietojani ja tokaisi, että ”sinähän olet varsin terve nuori nainen!”. Tämä lausahdus painui mieleeni, sillä tästä lähtökohdasta koin hieman vaikeaksi alkaa avaamaan minua jo kuukausia vaivanneita oireita. Puhuimme lääkärin kanssa lähinnä sydämen tykytyksistäni ja kerroin, että veljeltäni oli operoitu sydämen ylimääräinen johtorata. Tämä oli lääkärin päällimmäinen veikkaus minunkin tykytyskohtauksieni syyksi ja sain lähetteen holter-mittaukseen. Lääkäri laittoi minulle kuitenkin varmuuden vuoksi lähetteen myös kilpirauhas- ja ferritiinikokeisiin.

Palaset loksahtivat paikoilleen
Jo samana iltana näin verikokeiden tulokset lääkäriaseman sovelluksen kautta. Ihmetys oli melkoinen, kun kilpirauhasarvot olivatkin reippaasti liikatoiminnan puolella. En ollut aiemmin osannut vetää oireitani yhteen, mutta kun aloin tutustumaan kilpirauhasen liikatoimintaan sairautena, tuntui, että kaikki palaset loksahtelivat paikoilleen. Tunsin oloni jopa hieman hölmöksi, etten osannut sitä aiemmin epäillä. Meillä ei kuitenkaan suvussa ollut tiedossa autoimmuunisairauksia, joten en koskaan osannut sellaista itselläni epäillä. Seuraavana aamuna lääkäri soitti yllättyneenä tuloksistani ja sain kiireellisen lähetteen erikoissairaanhoitoon sisätautien poliklinikalle. Samalla holter-tutkimus peruttiin, sillä oireiden syy oli todennäköisesti löytynyt muualta.

Seuraavat päivät kuluivat uutisia sulatellessa ja sairauteen netin avulla tutustuessa. Jo alle viikon kuluttua sain sisätautipolille ajan, missä minut vastaanotti ihana erikoistuva lääkäri, joka tutustui tilanteeseeni perinpohjaisesti. Hoitona liikatoimintaan aloitettiin tyreostaattilääkitys ja myöhemmin liikatoiminnan aiheuttajaksi varmistui Basedowin tauti. Vasta liikatoiminnan osoittaneiden verikokeiden jälkeen uskalsin alkaa avoimemmin kertomaan lääkäreille muistakin minua vaivanneista oireista, kun tiesin, että niille oli ymmärrettävä syy.

Lisäksi keliakia
Lääkärin mielestä vatsaoireideni vuoksi oli hyvä sulkea pois keliakian mahdollisuus. Olin jo pitkään vatsaoireideni vuoksi noudattanut melko gluteenitonta ruokavaliota ja olinkin hieman huolissani antaisiko vasta-aineita mittaava laboratoriokoe totuuden mukaista tulosta. Taas yllätyksekseni vasta-aineet olivatkin merkittävästi koholla ja seuraavaksi sain lähetteen gastroskopiaan. Tässä vaiheessa aloin lisäämään gluteenia ruokavaliooni, jotta diagnoosin varmistaminen varmasti onnistuisi. Seurauksena olivat rajuimmat vatsaoireet, joista olin ikinä kärsinyt. Lääkäri yritti toppuutella minua, etten rääkkäisi itseäni liikaa, mutta minulle oli hyvin tärkeää, että syy oireilleni pystyttäisiin varmistamaan luotettavasti. Pelkäsin toimenpidettä etukäteen valtavasti ja halusin saada sen nopeasti pois alta, mistä syystä päädyin lopulta teettämään sen yksityisellä puolella huhtikuussa 2019. Kaikki sujui kuitenkin hienosti ja alle kahden viikon päästä toimenpiteestä sain myös keliakiadiagnoosin.

Basedow on jättänyt silmät rauhaan
Tuo kevät oli minulle sekä fyysisesti että henkisesti melko raskasta aikaa, sillä lyhyessä ajassa elämäni oli muuttunut monin tavoin. Lääkitystä säädettiin kevään ja kesän aikana useamman kerran, kun kilpirauhasarvot heittelivät laidasta laitaan. Ennen jokaista lääkärin vastaanotto- tai soittoaikaa koin jännitystä siitä, mihin suuntaan arvot olivat tällä kertaa menneet. Syksyn tullessa arvot kuitenkin tasaantuivat ja vointini on siitä lähtien pysynyt melko hyvänä. Uskon, että osin nuoren ikäni ansiosta olen kestänyt rajutkin oireet melko hyvin ja toipunut niistä nopeasti. Olen ollut onnekas siinä mielessä, että ainakin toistaiseksi olen välttynyt Basedowin taudin silmäoireilta. Toki pelko mahdollisista silmäoireista jyskyttää aina takaraivossa, Basedowin taudista kun ei ikinä parane. Pian tulee kuluneeksi vuosi liikatoiminnan toteamisesta ja tällä hetkellä lääkemäärää yritetään taas pikkuhiljaa laskea, jotta lääkitys saataisiin jossain vaiheessa purettua kokonaan.

Diagnoosit ovat parantaneet elämänlaatuani
Keliakiadiagnoosista minulla oli alkuun ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta oli suuri helpotus, kun syy oireille viimein löytyi ja sairauden hoito pystyi alkamaan. Diagnoosissa vaikeinta minulle oli kuitenkin hyväksyä sen lopullisuus ja tulevan ruokavalion ehdottomuus – ajatus siitä, etten enää ikinä voisi syödä joitain tiettyjä lempiherkkujani ja että keliakia tulisi aina kulkemaan mukanani esimerkiksi ravintolaillallisilla ja ulkomaanmatkoilla. Loppujen lopuksi ruokavalioon tottuminen ja sen noudattaminen on käynyt melko helposti, olihan gluteenittomuus minulle jollain tasolla tuttua jo ennestäänkin. Olen iloinen siitä, miten hyvin Suomessa gluteeniton ruokavalio tunnetaan. Kaupoissa on paljon vaihtoehtoja ja pääosin ravintoloissa asioiminen on sujunut hienosti. Kuukauden kuluttua diagnoosista matkustimme Kreikkaan, missä ruokailu onnistui koko matkan ajan melko helposti. Koin, että minulle oli tärkeää saada näin positiivinen kokemus heti alkuun, jotta ymmärsin, että ruokavaliostani huolimatta voin edelleen matkustella ja nähdä maailmaa. Lisäksi olen onnellinen siitä, miten hyvin läheiset ihmiset ympärilläni ovat uuden ruokavalioni ottaneet huomioon.

Parasta kilpirauhasen liikatoiminnan ja keliakian toteamisessa on ollut se, kuinka paljon elämänlaatuni on sairauksien löytymisen ja hoidon aloittamisen jälkeen parantunut. Lääkityksen myötä liikatoiminnan oireet ovat helpottaneet ja gluteenittoman ruokavalion ansiosta en enää kärsi elämääni aiemmin rajoittaneista vatsaoireista. Matkani näiden sairauksien kanssa on kuitenkin vasta alussa enkä voi tietää, mitä kaikkea Basedowin taudin ja kilpirauhasen liikatoiminnan kanssa saankaan vielä mahdollisesti kokea. Olen kuitenkin luottavaisin mielin sen suhteen, että selviän mahdollisista tulevaisuudenkin haasteista, onnistuinhan toukokuun pääsykokeissakin kevään vaikeuksista huolimatta ja pääsin jatko-opiskelemaan toivomaani alaa!

Teksti ja kuva: Pauliina Raekivi
Artikkeli julkaistu Kilpi-lehdessä 2/2020.