Pääkirjoitus

Hyvä hoito ulottuu myös läheisiin

Kuluneen kesän aikana sain olla läheisemme rinnalla hänen elämänsä viimeisinä päivinä. Saattohoidon keskellä pysähdyin usein ajattelemaan, mitä hyvä hoito lopulta tarkoittaa.

Laadukas lääketieteellinen hoito on luonnollisesti erittäin tärkeää, mutta tärkeää on myös ihmisen kohtaaminen. Arvostin syvästi, miten sairaalan henkilökunta huomioi ennen kaikkea potilaan, mutta myös hänen läheisensä. Meille annettiin aikaa, tilaa kysyä ja saada vastauksia sekä mahdollisuus olla läsnä ympäri vuorokauden. Meitä kuunneltiin ja kohdeltiin osana hoitokokonaisuutta.

Vakava sairaus ei kosketa vain sairastunutta. Se koskettaa perheenjäseniä, muita läheisiä ja ystäviä. Siksi myös läheisten tukeminen on osa hyvää hoitoa.

Syyskuussa vietettävä kansainvälinen kilpirauhassyövän teemakuukausi muistuttaa meitä paitsi varhaisen diagnostiikan ja laadukkaan hoidon merkityksestä myös siitä, että jokaisen sairauden taustalla on ihminen ja hänen läheisensä.

Potilasjärjestössä kohtaamme jatkuvasti ihmisiä, joiden elämä muuttuu sairauden myötä. He tarvitsevat tietoa, mutta myös kuulluksi tulemista, aitoa kohtaamista, keskustelua ja ymmärrystä. Sairauden keskellä pieniltäkin tuntuvat sanat ja teot voivat vahvistaa luottamusta, lievittää huolta ja muistuttaa siitä, ettei ihminen ole kokemuksensa kanssa yksin.

Sairaudet määritellään lääketieteellisten kriteerien ja diagnoosijärjestelmien perusteella. Mutta ne ovat myös inhimillisiä kokemuksia. Siksi hoidon laatua tulee arvioida myös potilaiden ja läheisten kokemusten kautta.

Läheisen saattohoitoon liittyvä kokemukseni vahvisti uskoani siihen, että terveydenhuollon tärkeimpiä voimavaroja ovat lääketieteellisen osaamisen rinnalla myötätunto, läsnäolo ja arvostava kohtaaminen.

Julkisessa keskustelussa kuulemme jatkuvasti hyvinvointialueiden säästöpaineista, henkilöstövajeesta ja muista terveydenhuollon haasteista. Ne ovat todellisia ongelmia, joihin tulee löytää ratkaisuja.

Potilaan tai läheisen näkökulmasta en kuitenkaan nähnyt sairaalan seinien sisällä kriisiä hoidon laadussa, henkilökunnan läsnäolossa enkä tavassa kohdata ihmisiä. Näin ammattitaitoa, välittämistä ja arvostavaa kohtaamista.

Juuri siksi kannan huolta myös terveydenhuollon henkilöstön jaksamisesta. Läsnäolo ja inhimillisyys ovat terveydenhuollon arvokkainta pääomaa. Niiden säilyminen edellyttää, että terveydenhuollon ammattilaisilla on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin.

Terveydenhuollossa on paljon sellaista, mitä ei voi mitata laboratorioarvoilla. Läsnäolo, myötätunto ja arvostava kohtaaminen jäävät mieleen vielä pitkään sen jälkeen, kun monet muut yksityiskohdat ovat jo unohtuneet.

Mirja Hellstedt
toiminnanjohtaja

Julkaistu Kilpi-lehdessä 3/2026