Säästäminen voi tulla kalliiksi

(Julkaistu Kilpi-lehdessä 3/2022)

”Käytetäänkö kilpirauhasen laboratoriotutkimuksia liikaa?” kysyivät LL, yleislääketieteen erikoislääkäri Anton Saarinen ja LT, kliinisen kemian erikoislääkäri ja dosentti Mikko Anttonen toukokuussa ilmestyneessä Lääkärilehden artikkelissa. Kokonaisuudessaan artikkeli on luettavissa täältä.

Saarinen ja Anttonen ovat selvittäneet vuonna 2020 perusterveydenhuollon yksiköiden TSH- ja T 4 v-tutkimusten määrät Huslabin toiminta-alueella Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa (ei Etelä-Karjalassa). Kaikissa tarkastelluissa yksiköissä TSH kuului kymmenen tavallisimman tutkimuksen joukkoon ja T 4 v kahdenkymmenen tavallisimman.  Selvityksessä laskettiin tutkimusmäärien suhdeluku T 4 v/TSH, jota on käytetty kuvaamaan T 4 v-tutkimusten suhteellista määrää. Uudenmaan ja Kymenlaakson alueella suhdeluku oli 0,62. Tämä tarkoittaa hieman yleistäen, että noin 6 tapauksessa 10:stä T 4 v ja TSH on tutkittu yhtä aikaa. Kunnittain suhdeluku vaihteli välillä 0,41–0,76. Kahdessa paikassa suhde oli verraten hyvällä tasolla (0,41 ja 0,44), valtaosassa suhde oli noin 0,60, mutta kahdessa paikassa tasolla 0,75, toteavat artikkelin kirjoittajat.

Kustannusvaikutusten osalta kirjoittajat toteavat: 

”Tilastoista vuodelta 2020 voimme laskea, että 10 %:n

vähenemä Huslabin Uudenmaan ja Kymenlaakson TSH-tutkimusmäärässä olisi 37 000 tutkimusta ja säästöä kertyisi 150 000 euroa. 10 %:n vähenemä T 4 v-mittauksissa tarkoittaisi 23 000 tutkimusta ja säästöä 110 000 euroa. Siis jos joka kymmenes TSH- ja T 4 v-tutkimus jätettäisiin tilaamatta, säästyisi noin 260 000 euroa.”

Resursseja tulee toki käyttää vastuullisesti, mutta artikkelia lukiessa herää monta kysymystä. Miksi tarkastelun kohteeksi on otettu juuri kilpirauhasen laboratorio-
tutkimukset? Miksi säästöt pitäisi kohdentaa erityisesti kilpirauhasen toimintaan liittyviin tutkimuksiin? Halutaanko artikkelilla kannustaa ko. alueiden terveydenhuoltoa tai vielä laajemmin koko Suomen terveydenhuoltoa kilpirauhaskokeiden vähentämiseen? 

Haluamme Kilpirauhaslitossa muistuttaa, että Suomessa on yli 350 000 kilpirauhaspotilasta. Potilaiden määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. Näistä erittäin iso osa kokee tulevansa huonosti hoidetuksi. Hyvään hoitoon kuuluu elämänikäinen, vuosittainen voinnin ja kilpirauhasen toimintakokeiden seuraaminen. Kilpirauhasen vajaatoiminnan yli- ja alihoito on yleistä, ja tuoreiden tutkimustulosten mukaan T4v assosioituu paremmin sydämen, luuston ja metabolian mittareihin kuin TSH.  Lisäksi Suomessa on lukuisia henkilöitä, jotka eivät edes tiedä sairastavansa kilpirauhassairautta, koska heille ei ole koskaan tehty kilpirauhaskokeita tyypillisistä sairauden oireista huolimatta.  Mikäli halpa kilpirauhasen vajaatoiminnan poissulkeva tutkimus jätetään ottamatta, saatetaan ajautua esimerkiksi turhaan masennus- tai kolesterolilääkkeiden käyttöön.

Terveydenhuollon ensisijainen tarkoitus ei ole säästäminen. Terveydenhuollon tarkoitus on ennen kaikkea tehdä diagnostiikkaa, hoitaa ja huolehtia kroonisia sairauksia sairastavien hyvästä hoitotasapainosta. Toki tämä tulee tehdä oikeille potilaille, oikeaan aikaan ja oikeilla menetelmillä. 

Kuten tästäkin lehdestä voimme lukea, kilpirauhasen vajaatoiminta- ja liikatoimintapotilailla on riski sairastua vakaviin ja kalliita hoitoja vaativiin liitännäissairauksiin. Siksikin on erittäin tärkeää, että kilpirauhassairaudet tunnistetaan ajoissa ja riittävästä hoidosta huolehditaan.

Mirja Hellstedt
päätoimittaja