Teksti: Hanna Partanen, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti
Kilpirauhasen vajaatoiminta on aika yleistä, ja lähes 6 % väestöstä syö tyroksiinia lääkityksenä. Moni kokee, että lääkityksen tasapainoon saaminen kestää pitkään – jopa useampia vuosia. Apua haetaankin ruokavaliosta tukemaan kilpirauhasen toimintaa.
Sairauden yleisyyteen nähden hyvää tutkimusnäyttöä ravinnon ja kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteyksistä on kuitenkin edelleen aika niukasti. On kuitenkin tiedossa, että tietyt ravintoaineet ovat kilpirauhasen normaalin toiminnan kannalta tärkeitä ja näihin on hyvä panostaa tilanteissa, joissa kilpirauhasta ei ole poistettu.
Tässä kirjoituksessa käsitellään ravintoaineita ja ruokavaliokokeiluita, jotka vuosien mittaan ovat tulleet ravitsemusterapeutin vastaanotolla puheeksi.
Jodi
Jodia tarvitaan kilpirauhashormonien valmistukseen. Täten liian vähäinen jodinsaanti altistaa kilpirauhasen vajaatoiminnalle ja jopa struumalle. Struumassa kilpirauhasen koko kasvaa huomattavasti. Struuma oli vielä ennen 1950-lukua Suomessakin hyvin yleinen.
1950-luvulla aloitettiin ruokasuolaan lisäämään jodia, jonka jälkeen väestön jodinsaanti parani huomattavasti ja sitä myötä myös struuma lähes katosi. Vuonna 2015 Valtion ravitsemusneuvottelukunta antoi uuden toimenpidesuosituksen jodin suhteen. Sen mukaan joukkoruokailussa sekä elintarviketeollisuudessa suositeltiin käyttämään vain jodioitua suolaa. Tämä linjaus oli perusteltua, sillä väestön ravitsemustilaa tutkivassa Finravinto-tutkimuksissa oli havaittu, että osalla suomalaisista on edelleen haasteita saada ruokavaliosta riittävästi jodia.
Jodioidun suolan lisäksi jodin lähteitä ruokavaliossa ovat kala, kananmuna sekä maitovalmisteet. Myös merilevävalmisteissa on jodia, mutta usein hyvin vaihtelevia määriä. Siksi ne eivät ole yleensä suositeltavia valmisteita korvaamaan jodin saantia.
Jodin riittävästä saannista kannattaa huolehtia etenkin, jos syö vain harvakseltaan kalaa sekä maitovalmisteita. Vegaaneilla jodin luontaiset lähteet ovat vähissä, ja tällöin jodi kannattaa ottaa ravintolisänä. Yleensä suositellaan monivitamiinivalmistetta, joka sisältää 100?200 µg jodia.
On huomioitavaa, että apteekissa myytävät tietyt joditabletit (esim. Jodix) eivät ole hoitomuoto jodin puutokseen. Ne on tarkoitettu varotoimenpiteeksi suojaamaan kilpirauhasta tilanteessa, kun lähistöllä on tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus. Tällöin viranomainen antaa erikseen suosituksen syödä joditabletteja. Näiden joditablettien sisältämä jodin määrä on milligrammoja ei mikrogrammoja – eli ero on tuhatkertainen.
Mikäli kilpirauhanen on kokonaan poistettu esimerkiksi syövän vuoksi, ei jodia enää tarvita kuin tilanteessa, jolloin henkilö on raskaana tai imettää.
Seleeni
Seleenin lähteitä ruokavaliossa ovat viljavalmisteet, liha, kala sekä maitovalmisteet. Etenkin sisäelimissä on paljon seleeniä, mutta nykyisin harva syö sisäelinruokia viikoittain. Myös parapähkinät sekä auringonkukansiemenet sisältävät runsaan määrään seleeniä. Parapähkinä onkin lähes ainoita ruoka-aineita, joilla voi saada yliannostuksen jotain ravintoainetta ja tässä tapauksessa siis seleeniä. 1?2 parapähkinää riittää kattamaan päivittäisen seleenin tarpeen. Iso kourallinen parapähkinöitä pidempiaikaisesti nautittuna saattaa aiheuttaa jopa myrkytysoireita.
Suomalaisten seleenin saanti on tällä hetkellä pääosin riittävää. Tilanne on parantunut 1980-luvun jälkeen, jolloin lannoitteisiin alettiin lisäämään seleeniä. Luomutuotannossa ei lannoitteiden käyttö ole sallittua, joten seleenin saanti saattaa olla erityisen niukkaa kasvissyöjillä, jotka suosivat luomua viljavalmisteissaan.
Seleeni osallistuu kilpirauhashormonien aineenvaihduntaan ja seleenin puutos altistaa myös erilaisille nivelsairauksille. Seleenin nauttiminen lisäravinteena saattaa olla hyödyksi joillekin Hashimoto-potilaille, mikäli saanti ruokavaliosta on niukkaa.
Rauta
Monet yleiset kilpirauhasen vajaatoimintaan liitettävät oireet ovat samoja kuin raudanpuutteessa. Väsymystä, aivosumua, palelua, painon nousua, hiusten lähtöä ja ihon kuivumista. Näitä oireita kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä potilas usein kuvaa ja pohtii lääkärin kanssa, tulisiko tyroksiinin määrää nostaa. On kuitenkin havaittu, että kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla on suurempi riski raudanpuutteelle. Siksi rauta-arvot olisi hyvä säännöllisesti tarkistuttaa. Varastoraudan määrää kuvaa ferritiini, joka olisi hyvä olla yli 30 µg/l. On huomioitava, että monet tulehdustekijät saattavat nostaa ferritiiniä ja täten se ei aina ole yksittäin otettuna luotettava mittari kuvaamaan kehon rautavarastoja.
Ruokavaliossa rautaa saadaan parhaiten lihasta, kalasta ja kanasta. Erityisen hyviä raudan lähteitä ovat esimerkiksi veriletut ja maksaruoat. Toki kasvisruoastakin sekä viljavalmisteista saadaan rautaa, mutta kasviperäinen rauta imeytyy kehossa huonommin. C-vitamiini edistää raudan imeytymistä, kun taas runsas kahvin, teen sekä maitovalmisteiden käyttö estää raudan imeytymistä. Hapoton maha, happosalpaajien käyttö, runsaat kuukautiset tai synnytyksessä veren menetys ovat yleisiä riskitekijöitä raudanpuutokselle.
Gluteeni ja goitrogeeniset kasvit
Mikäli kilpirauhasen vajaatoimintaan on vaikea saada optimoitua lääkitystä kohdilleen, moni kokeilee gluteenitonta ruokavaliota. Ensin on hyvä poissulkea keliakian mahdollisuus. Se onnistuu nykyisin helposti verikokeella tai suhteellisen luotettavasti myös apteekista ostetuilla kotipikatesteillä.
Osa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista tuntuu hyötyvän gluteenittomasta ruokavaliosta, vaikkakin todennäköisesti gluteenittomuuden suhteen ei tarvitse olla niin ehdoton kuin keliakiaa sairastavan. Tutkimusnäyttöä gluteenittoman ruokavalion hyödyistä on kuitenkin vielä vain vähän ja se on ristiriitaista. Mikäli gluteenitonta ruokavaliota haluaa kokeilla, on huomioitava kuitujen riittävä saanti. Vaikka gluteenittomien tuotteiden kuitupitoisuus on viime vuosina parantunut, usein kuidun saanti on riittämätöntä. Riisi kannattaa valita täysjyväisenä, kokeiluun voi laittaa välillä myös ravintorikasta kvinoaa. Suomessa on myös loistava valikoima erilaisia kauraleipiä, joissa kauran osuus viljaraaka-aineista on 100 %. Usein ne tehdään tehtaassa, jossa käsitellään myös muita viljoja ja siksi ne eivät sovellu keliaakikon ruokavalioon, mutta ovat hyvä ja kuitupitoinen vaihtoehto kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivälle. Kasviksia valitessa on hyvä suosia juureksia, joiden kuitupitoisuus on huomattavasti suurempi kuin perinteissä salaattivihanneksissa – salaatissa, kurkussa ja tomaatissa.
Goitrogeenisiä kasveja ovat mm. kaalit, pellavansiemenet, hirssi sekä soija. Tieteellinen näyttö näiden ruoka-aineiden todellisesta vaikutuksesta kilpirauhasen toimintaa on edelleen hyvin vajavaista. On kuitenkin havaittu, että goitrogeenisyys pienenee kypsentäessä, joten nykytiedon mukaan on turvallista syödä myös goitrogeenisia kasviksia kohtuudella ja etenkin kypsennettyinä.
Lääkityksen oton yhteydessä huomioitavaa
Tyroksiini suositellaan otettavan aamulla tyhjään vatsaan. Tämän jälkeen on hyvä pitää ainakin 15?30 minuutin tauko ennen aamupalaa. Aamupalalla nautittu jogurtti tai maitokahvi ei todennäköisesti liiaksi estä tyroksiinia imeytymästä, mutta ravintolisänä otettu kalsium kannattaa ajoittaa vasta neljän tunnin päähän tyroksiinilääkkeen otosta. Myös rauta- tai magnesiumvalmiste sekä närästysoiretta helpottava happosalpaaja pitää ajoittaa neljän tunnin päähän tyroksiinin otosta. Runsas soijavalmisteiden käyttö aamiaisella saattaa myös heikentää tyroksiinin imeytymistä suolitossa.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan on siis hyvä huomioida useampi seikka ravitsemuksessaan. Mikäli on epävarma siitä, saako riittävästi kaikkia ravintoaineita, on turvallisinta ottaa vaikkapa iltaisin monivitamiinivalmiste, jossa on myös jodia. Raudan puutostilassa ei monivitamiinilisän rauta riitä parantamaan rautastatusta ja tällöin rautalisä (30?100 mg valmisteesta riippuen) on hyvä ottaa iltaisin. Kasvispainotteisesti syövien on hyvä myös huomioida riittävä B12-vitamiinin sekä D-vitamiinin saanti.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Kilpi-lehdessä 4/2021.