Kilpirauhasen vajaatoiminta, keliakia ja ruokavaliohoito

Leikkuulaudalla on siivutettu leipä. Sen ympärillä pienillä kulhoilla on erilaisia siemeniä ja hiutaleita.

Teksti: Eliisa Girsén, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti, Keliakialiitto ry

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja keliakia ovat autoimmuunisairauksia. Ne lisäävät riskiä muille autoimmuunisairauksille. Eli kilpirauhasen vajaatoiminta lisää riskiä keliakialle ja toisin päin. Molempien sairauksien hyvän hoitotasapainon saavuttamista tukee monipuolinen ravitsemus.

Keliakia on autoimmuunisairaus, jonka ainoa hoitokeino on elinikäinen ja ehdoton gluteeniton ruokavalio. Keliakiaa sairastaa noin 100 000 suomalaista eli 2 % väestöstä, mutta vain noin 43 000 on saanut diagnoosin. Riski sairastua keliakiaan on suurempi niillä, joilla on jo joku toinen autoimmuunisairaus kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai tyypin 1 diabetes.

Keliakia oireilee monin erin tavoin. Tyypillisesti ajatellaan keliakian oireilevan vatsavaivoilla ja laihtumisena, mutta yhtä usein oireet ovat suoliston ulkopuolisia kuten aftoja suussa tai sairastunut on täysin oireeton.

Keliakian ruokavaliohoito vaatii tiukkaa sitoutumista, koska lipsumiset gluteenittomasta ruokavaliosta aiheuttavat tulehdusreaktion suolessa ja pitkään jatkuessaan suolinukan tuhoutumisen. Huonosti hoidettu keliakia altistaa erilasille lisäsairauksille kuten osteoporoosille ja anemialle. Myös erilaiset puutostilat yleistyvät ravintoaineiden huonon imeytymisen takia.

Gluteeniton ruokavalio
Gluteeni on vehnän, ohran ja rukiin sisältämä proteiini. Gluteenittomassa ruokavaliossa vältetään vehnää, ohraa ja ruista sekä näistä valmistettuja ainesosia. On kuitenkin mahdollista valmistaa gluteenittomia tuotteita myös gluteenia sisältävistä viljoista. Tällaisia ovat esimerkiksi gluteeniton vehnä- ja ohratärkkelys sekä gluteeniton ohramallasuute. Nämä ovat erityisesti gluteenittomaan ruokavalioon tuotettuja valmisteita, joiden gluteenipitoisuus jää alle gluteenittoman tuotteen raja-arvon 20 mg/kg. On hyvä huomata, että vehnä- ja ohratärkkelystä sekä ohramallasuutetta valmistetaan myös tavanomaisina mutta ne eivät sovi gluteenittomaan ruokavalioon.

Gluteenittoman tuotteen tunnistaa helpoiten gluteenittoman tuotteen merkistä. Tuotteessa voi olla myös merkintä ”gluteeniton”. Myös tämä takaa tuotteen gluteenittomuuden. Jos kumpaakaan edellä mainitusta ei löydy tuotepakkauksesta, on tutkittava ainesosalistaus. Gluteenia sisältävät ainesosat pitää merkitä tuotepakkauksiin esimerkiksi isoilla kirjaimilla tai lihavoituna. Gluteeni ei myöskään voi piiloutua E-koodin taakse, vaan gluteenia sisältävät aineosat pitää aina kirjoittaa auki tuoteselosteisiin.

Gluteeniton ruokavalion on murusen tarkkaa. Oleellista on varmistaa työvälineiden, astioiden, ja työtasojen puhtaus sekä raaka-aineiden gluteenittomuus, kun valmistetaan gluteenitonta ruokaa tai leivonnaisia. Myös ruoan sijoittelussa pitää olla tarkkana. Esimerkiksi tavanomaiset ja gluteenittomat leivät eivät voi olla samassa leipäkorissa, eikä keliaakikko voi käyttää samaa levitettä, millä on voideltu tavanomaisia leipiä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan ruokavaliohoito
Vaikka kilpirauhassairauksien ruokavaliohoidosta on kirjoitettu monta kirjaa ja internet on pullollaan ruokavaliosuosituksia, on tutkittuun tietoon pohjautuva suositus silti hyvin yksiselitteinen: kilpirauhassairauksiin ei ole olemassa ruokavaliohoitoa. Kilpirauhassairauksien hyvä ruokavaliohoito on monipuolinen ravitsemussuosituksiin pohjautuva ruokavalio.

Verkkokeskusteluissa kilpirauhasen vajaatoiminnan ruokavaliohoidosta puhutaan paljon goitrogeenejä sisältävästä ruoasta, ja voiko sitä syödä. Goitrogeenit ovat aineita, jotka häiritsevät jodin varastoitumista elimistöön. Niitä on muun muassa soijapavuissa, pinjansiemenissä, maapähkinöissä, pellavansiemenissä, pinaatissa, persikassa sekä kaalikasveissa. Näissä pavuissa, pähkinöissä, siemenissä ja kasviksissa on kuitenkin myös terveyteen edullisesti vaikuttavia ominaisuuksia kuten vitamiineja, antioksidantteja ja kivennäisaineita. Siksi niitä ei ole syytä karsia pois ruokavaliosta, vaan sisällyttää osaksi monipuolista ravitsemusta.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan useimmiten tyroksiinilääkityksellä ja tämä vaikuttaa jonkin verran ravitsemukseen. Rauta-, magnesium- ja kalsiumvalmisteita tai happosalpaajia ei pidä ottaa neljään tuntiin tyroksiinin oton jälkeen. Tyroksiini otetaan aamuisin, joten aamupalalla kannattaa käyttää maltillisesti maitovalmisteita, koska ne sisältävät kalsiumia. Esimerkiksi kahvin sekaan voi lorauttaa maitoa ja puuron päälle laittaa pari ruokalusikkaa raejuustoa tai leivälle juustosiivun. Tämä ei vielä vaikuta tyroksiinin imeytymiseen.

Ravintoaineiden ja lääkkeiden imeytyminen
Keliakian alkuvaiheessa, kun diagnoosi on vasta tehty, suolinukka voi olla kokonaan tai osittain tuhoutunut ja ravintoaineiden sekä lääkkeiden imeytyminen suolesta on heikentynyttä. Tilanne kuitenkin korjaantuu nopeasti. Muutamassa viikossa ravintoaineiden imeytyminen paranee, vaikka lopulliseen suolinukan korjaantumiseen menee jopa 1–2 vuotta. Lääkkeiden annostuksia saattaa joutua muuttamaan imeytymisen parantuessa mutta tästä sovitaan aina yhdessä lääkärin kanssa.

Keliakiadiagnoosin jälkeen voi käyttää monivitamiinivalmistetta noin kolmen kuukauden ajan. Suolinukan tervehtyessä keliaakikkoja koskee samat lisäravinnesuositukset kuin terveitä henkilöitäkin. Ainoastaan D-vitamiinia on tarpeellista ottaa purkista. Kilpirauhasen vajaatoiminta ei myöskään ole syy ottaa lisäravinteita purkista. Yksilölliset tarpeet muista lisäravinteista kuin D-vitamiinista sovitaan aina lääkärin kanssa.

Monipuolisen ravitsemuksen kulmakivet
Sairastipa sitten keliakiaa, kilpirauhassairautta tai molempia, sairauksien hoitoa edistää ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio. Terveellinen, monipuolinen ravitsemus pohjautuu kasviksiin, marjoihin ja hedelmiin. Niitä pitäisi määrällisesti olla ravinnossa eniten. Lautasmalli on tässä oivana apuna samoin kuin oma koura. Kun puolet jokaisesta annoksesta on kasviksia, marjoja tai hedelmiä, tai kun päivittäin syö noin kuusi oman kouran kokoista annosta kasviksia marjoja ja hedelmiä, se riittää.

Seuraavaksi eniten ruokavaliossa tulisi olla viljavalmisteita. Leivät, puurot, murot, myslit, sekä lämpimän ruoan lisukkeet kuten kvinoa ja riisi ovat vilja-annoksia, joista olisi hyvä valita jotain jokaisella aterialla. Viljat on hyvä valita pääsääntöisesti kuitupitoisina eli yli 6 % kuitua sisältävinä. Kuitu auttaa hallitsemaan verensokereiden heilahtelua, pitää nälkää loitolla, auttaa alentamaan kolesterolia ja tukee suoliston hyvinvointia. Viljoissa on myös tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita. Kuidun saanti on keliaakikoilla usein terveitä henkilöitä vähäisempää, koska gluteenittomissa viljoissa ei ole niin paljon kuituja kuin esimerkiksi rukiissa. Siksi kannattaa käyttää kuitulisiä kuten kaurarouhetta tai -leseitä, pellavansiemenrouhetta, perunakuitua (PoFiber) tai sokerijuurikaskuitua (Fibrex).

Maitovalmisteet ovat kolmanneksi suurin tuoteryhmä ruokalautasellamme. Maitovalmisteet voi halutessaan korvata myös kasvipohjaisilla valmisteilla. Niistä kannattaa valita B-ryhmän vitamiineilla, D-vitamiinilla ja kalsiumilla täydennettyjä tuotteita. Maitotuotteet ovat hyvä proteiinin ja kalsiumin lähde. Puoli litraa rasvattomia tai vähärasvaisia (rasvaa korkeintaan 1 %) nestemäisiä maitotuotteita ja 3–4 siivua vähärasvaista (rasvaa korkeintaan 17 %) juustoa päivässä takaa riittävän kalsiumin saannin.

Rasvoja on hyvä käyttää riittävästi. Moni välttelee rasvoja ajatellen niiden lihottavan. Rasvoilla on paljon tärkeitä tehtäviä elimistössämme ja niitä pitäisi ruokavaliosta saada 25–40 % kokonaisenergiasta. Rasvan laadulla on iso merkitys. Kasviöljyt kuten rypsiöljy, oliiviöljy, pellavaöljy ja camelinaöljy ovat mainioita välttämättömien rasvahappojen ja pehmeiden rasvojen lähteitä. Pehmeitä rasvoja on myös kasviöljyistä valmistetuissa margariineissa, rasvaisessa kalassa sekä siemenissä, pähkinöissä ja avokadossa. Kovia eli haitallisia rasvoja saadaan muun muassa runsasrasvaisesta lihasta, makkaroista, kermasta, smetanasta, viinereistä, jäätelöstä sekä sipseistä ja muista suolaisista snackseistä. Kova rasva kohottaa huonoa eli LDL kolesterolia, joten kovan rasvan saantia tulisi rajoittaa korkeintaan 1/3:an kokonaisrasvasta.

Lihasta kannattaa valita vaaleita lihatuotteita kuten broileria ja kalkkunaa. Lisäksi kalaa pitäisi olla lautasella 2–3 kertaa viikossa. Punaista lihaa kannattaa syödä korkeintaan 500 g viikossa (kypsäpaino). Punaisen lihan on todettu suurentavan riskiä suolistosyöville ja punaisen lihan syömisen vähentäminen on myös ympäristöteko. Sopiva määrä lihaa, kalaa tai kanaa on noin oman kämmenen kokoinen annos lounaalla ja päivällisellä. Sillä taataan riittävä proteiinin saanti. Lisäksi jokaisella väliaterialla tulisi olla jotain proteiinipitoista kuten jogurttia, juustoa tai leikkelettä. Myös palkokasvit ovat oiva valinta proteiinin lähteeksi. Proteiinien saannissa ei suomalaisessa väestössä ole puutetta. Päin vastaoin. Suurin osa suomalaisista saa proteiineja ruokavaliostaan yli tarpeen. Maltti on siis valttia proteiiniannoksissa, sillä ylimääräinen proteiini varastoituu rasvaksi siinä missä hiilihydraatit ja rasvatkin.

Monipuoliseen, terveelliseen ruokavalioon mahtuu myös sattumia. Kun arjen ruokailut ovat kunnossa, silloin tällöin voi myös nauttia makeisia, leivonnaisia tai muita herkuiksi miellettyjä ruokia. Ruokia on kuitenkin turha kategorioida kiellettyihin ja sallittuihin. Kaikki on sallittua, kunhan pysytään kohtuudessa.

Muista ainakin nämä:

  • Kasviksia, marjoja ja hedelmiä 5–6 omaa kourallista päivässä.
  • Viljat ovat tärkeä kuidun lähde. Valitse vähintään 6 % kuitua sisältäviä viljatuotteita.
  • Nestemäisiä maitovalmisteita on hyvä käyttää puoli litraa päivässä ja lisäksi 3–4 siivua juustoa.
  • Rasvoista 2/3 pitäisi olla pehmeitä.
  • Vähennä punaisen lihan käyttö. Suosi kalaa ja muista myös palkokasvit.
  • Kohtuus on tärkeää. Silloin myös sattumat mahtuvat ruokavalioon.

Artikkeli on aiemmin julkaistu Kilpi-lehdessä 2/2020.