Teksti: Anna-Mari Hekkala
Sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri
Ylilääkäri, Suomen Sydänliitto ry
Sydän pitää yllä verenkiertoa, jota ilman mikään osa ihmistä ei toimi. Valtimoverisuonet puolestaan ovat väylämme, joita pitkin elintärkeä veri virtaa. Kilpirauhashormoni vaikuttaa monin tavoin paitsi itse sydämeen, myös verenkiertoomme.
Kilpirauhashormonilla on suoria vaikutuksia sydämen sykkeeseen ja sydänlihaksen supistuvuuteen. Se vaikuttaa suoraan valtimosuonia verhoaviin endoteelisoluihin. Silloin valtimosuonet, jotka supistelevat ja laajenevat normaalisti elimistön tarpeiden mukaan, saattavat jäykistyä, jolloin verenpaine ja sydämen työmäärä nousevat.
Kilpirauhashormoni voimistaa adrenaliinin ja noradrenaliinin vaikutuksia, ja lisää siten sympaattisen eli elimistöä kiihdyttävän hermoston vaikutuksia sydämeen ja verenkiertoon.
Kilpirauhasen toimintahäiriöiden vaikutukset sydämeen voivat olla lieviä tai voimakkaita. Siten joskus voi olla vaikeata erottaa, milloin esimerkiksi väsymysoire on seurausta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, siihen liittyvästä tai liittymättömästä sydänongelmasta, ja milloin se on normaaliin vanhenemiseen liittyvää.
Liikaa tai liian vähän hormonia – kumpikin on huono
Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi aiheuttaa yleensä helpoimmin havaittavat oireet.
Liikatoiminnassa sydämen rytmihäiriötuntemukset ovat tavallisia. Syketaso nousee ja on yleensä levossa yli 90/min. Lisäksi vuorokauden aikainen normaali sykkeen vaihtelu heikkenee. Jopa 20 prosentilla potilaista voidaan todeta eteisvärinä, jolloin sydämen syke on epätasainen ja usein vielä aiempaa nopeampi. Eteisvärinä altistaa aivoverenkierron häiriöille, siksi sen tunnistaminen on tärkeätä.
Liikatoiminta kiihdyttää aineenvaihduntaa ja elimistön lämmöntuotantoa. Verenkierto on kiihtyneessä tilassa ja ylikuormitus nostaa myös verenpainetta. Sepelvaltimotautia sairastavat potilaat kokevat herkemmin rintakipuoireita, kun sydämen työmäärä on voimakkaasti lisääntynyt.
Monet kokevat rasituksensiedon heikentymistä ja hengästymistä, minkä aiheuttaa ainakin osaltaan kilpirauhashormonin lihasvaikutukset eli lihasten heikkous. Pitkään jatkuessaan liikatoiminta voi johtaa sydämen vajaatoimintaan, jonka oireet ovat saman tyyppisiä eli hengästyminen ja voimakas väsyminen rasituksessa.
Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi vaikuttaa myös sydän- ja verenkiertoelimistöön, tosin oireita voi olla vaikeampi havaita.
Klassinen oppikirjoissa kuvattu hypotyreoosin aiheuttama sydänlihassolujen turvotus, joka voi johtaa sydämen vajaatoimintaan, on nykyisin hyvin harvinainen. Kuitenkin fyysinen suorituskyky voi laskea. Sydämen syke saattaa vähän hidastua, ja valtimoiden toiminta jäykistyä.
Merkille pantavin hypotyreoosiin liittyvä sydänvaikutus liittyy kolesteroliin. Hypotyreoosissa ”paha” LDL-kolesteroli nousee. Tämä kiihdyttää valtimoiden kovettumista eli ateroskleroosia. Ateroskleroosin kehittyminen on onneksi hidas, vuosien ajan etenevä prosessi, joten tilanne ehditään usein havaita ajoissa, jolloin hypotyreoosin hoito jo korjaa myös kolesterolia.
Hypotyreoosi voi myös nostaa lihasperäistä CK-entsyymiä ja aiheuttaa lihassärkyä. Vastaavia havaintoja voidaan joskus tehdä kohonneen kolesterolin hoitoon käytettävien statiini-lääkkeiden yhteydessä. Näiden oireiden ilmaantuessa onkin tärkeätä erottaa, kummasta on kysymys, ja statiini-hoidetuilla kannattaa herkästi tutkia kilpirauhasen toiminta ennen kuin oireet laitetaan lääkkeen syyksi.
Subkliininen tilanne ja sen merkitys
Subkliinisellä kilpirauhasen toimintahäiriöllä tarkoitetaan tilannetta, jolloin aivoista erittyvä, kilpirauhasta säätelevä TSH-hormoni on poikkeava, mutta hormonipitoisuus eli T4v on vielä viitealueella. Kilpirauhasta säätelevä hormoni osoittaa siis jo toimintahäiriön merkkejä, mutta kilpirauhanen itse näyttäisi vielä erittävän hormonia sopivasti.
Jo tämänkin asteisella toimintahäiriöllä voi olla vaikutuksia sydämeen ja verenkiertoon. Subkliininen hypertyreoosi (pienentynyt TSH-arvo, mutta normaali T4v-arvo) liittyy suurentuneeseen rytmihäiriöriskiin. Yli 65-vuotiailla tämän aiheuttama eteisvärinäriski voi olla jopa viisinkertainen. Lisäksi se voi pahentaa sydämen vajaatoimintaa ja lisää mahdollisesti sydän- ja verisuonikuolleisuutta. Siksi subkliininen hypertyreoosi kannattaisi hoitaa oireettomillakin, erityisesti yli 65-vuotiailla tai henkilöillä, joilla on jo todettu jokin sydänsairaus.
TSH-hormonin pitoisuus lisääntyy usein ikääntyessä ja subkliiniseen vajaatoimintaan eli hypotyreoosiin liittyvät arvot ovat varsin tavallinen löydös ikääntyneillä. Lievät muutokset ovat yleensä palautuvia, ja yli puolet poikkeavista tuloksista normalisoituu seurannassa itsestään. Hormonikorvaushoidon tarve arvioidaan siten vasta luotettavan seurannan jälkeen.
Erityisiä huomioita lääkehoidosta
Ylitoimivan kilpirauhasen rauhoittamiseen käytetään omia lääkkeitä, mutta liikatoimintaan liittyvän sydämen tykytyksen ja varsinkin eteisvärinän hoidoksi tarvitaan aina myös beetasalpaajalääkitystä. Tavallisia tämän ryhmän lääkkeitä ovat esimerkiksi propranololi tai bisoprololi. Koska elimistö on kaikin puolin kiihtyneessä tilassa, myös beetasalpaajien poistuma on nopeutunutta ja siksi joudutaan usein käyttämään tavallista suurempia annoksia.
Eteisvärinän vuoksi voidaan joutua käyttämään antikoagulanttilääkettä, joka estää verihyytymien syntymisen sydämen sisälle. Yleensä rytmihäiriöt rauhoittuvat, kun kilpirauhasen toiminta rauhoittuu. Kahdessa kolmesta tapauksesta eteisvärinä -rytmihäiriö päättyykin itsestään. Jos näin ei käy, voidaan tehdä rytminsiirto. Toimenpidettä ei kuitenkaan kannata lähteä yrittämään, ennen kuin kilpirauhanen on rauhoittunut.
Liian heikosti toimivan rauhasen tilanteessa tarvitaan hormonikorvaushoitoa eli tyroksiinilääkitystä. Sydän- ja verisuonisairauksia sairastavilla ja iäkkäillä kilpirauhashormonikorvaushoito tulee aloittaa hyvin maltillisesti. Esimerkiksi sepelvaltimotautia sairastavalle aloitusannos voi olla vain 25 µg päivässä tai vähemmänkin, ja annosta nostetaan pikkuhiljaa.
Ikääntyessä on tärkeätä tarkastella kilpirauhashormonin tarvetta aika ajoin verikoemittauksilla. Pitkäänkin jatkunutta tyroksiinihoitoa voidaan joutua pienentämään, erityisesti jos ilmenee rytmihäiriöitä. Ei ole lainkaan harvinaista, että eteisvärinän syynä onkin purkista hankittu hormoniylimäärä, eli liiallinen tyroksiiniannostus.
Lopuksi
Kilpirauhashormoni on tärkeä koko elimistön toimintaa säätelevä tekijä. Toimintahäiriö vaikuttaa yleensä myös sydän- ja verenkiertoelimistöön joko selvin havaittavin oirein tai salakavalammin esimerkiksi kolesterolin kohoamisen kautta. Kardiologi ei juuri hormoneja mittaa, mutta kilpirauhasen toiminta muodostaa selvän poikkeuksen, ja sen tutkiminen on yksi varsinkin rytmihäiriöpotilaita hoitavan kardiologin rutiinitutkimuksista.