Teksti: Tiina Komi
Kilpirauhassyöpä on työikäisten sairaus, mutta sitä tavataan myös nuorilla naisilla. Ennuste on hyvä.
Kilpirauhassyöpää pidetään kilttinä syöpänä. Jos erikoislääkäri Päivi Halosen olisi pakko valita joku syöpä, parantavasti hoidettava kilpirauhassyöpä olisi yksi vaihtoehto. Halonen työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin syöpäkeskuksessa, joka on Suomen suurin ja monipuolisin syövän hoito- ja tutkimuskeskus. Siellä hoidetaan myös muualta Suomesta saapuvia erikoisosaamista vaativia potilaita.
Kilpirauhassyövällä tarkoitetaan pahanlaatuista kasvainta, joka on lähtöisin kilpirauhaskudoksesta. Kilpirauhassyöpä voidaan useimmiten hoitaa niin, että se paranee kokonaan. Se on yleensä paikallinen.
Kivuton, hitaasti kasvava kyhmy kaulalla on usein ensimmäinen merkki kilpirauhassyövästä. Suurin osa kyhmyistä ei ole pahanlaatuisia, eivätkä ne liity syöpään.
Kyhmyn ansiosta kilpirauhassyöpä löydetään yleensä jo varhaisessa vaiheessa. Joskus kyhmy saattaa olla arka, kun sitä tunnustelee. Toisinaan se aiheuttaa painon tunnetta kaulalla. Syöpä voi suurentaa kaulalla olevia imusolmukkeita, käheyttää äänen tai aiheuttaa nielemisvaikeuksia.
Kyhmyä tutkitaan ultaräänikuvauksella ja ottamalla ohutneulanäyte. Lisäksi saatetaan ottaa koepala.
Kilpirauhassyöpää on monenlaista
Kilpirauhassyövät ovat useimmiten hyväennusteisia kasvaimia. Kilpirauhassyöpiä on erilaisia. Sairastuneista 80 prosentilla on papillaarinen kilpirauhassyöpä. Kymmenen prosenttia kasvaimista on follikulaarisia ja vajaa viisi prosenttia medullaarisia.
Papillaarinen kilpirauhassyöpä on paitsi yleisin myös vaarattomin. Sitä todetaan erityisesti nuorilla ja 45–54-vuotiailla naisilla. Follikulaariseen syöpään sairastuneiden keski-ikä on noin 60 vuotta. Medullaarinen kasvain todetaan keskimäärin viisikymppisenä. Medullaariseen syöpään voi liittyä perinnöllinen alttius, mutta tämä syöpä on Suomessa harvinainen.
Papillaarista ja follikulaarista kilpirauhasyöpää kutsutaan hyvin erilaistuneiksi syöviksi. Kaikista kilpirauhassyövistä muutama prosentti on huonosti erilaistuneita syöpiä. Ne voivat lähettää jo varhain etäpesäkkeitä eri puolille elimistöä. Erilaistumattomia eli anaplastisia kilpirauhasyöpiä on vain noin prosentti kilpirauhasen syövistä. Siihen sairastutaan yleensä iäkkäänä ja sen ennuste on muihin kilpirauhassyöpiin verrattuna huono.
Syytä useimpiin kilpirauhassyöpiin ei tiedetä, eikä kilpirauhassyöpää voi todennäköisesti ehkäistä elämäntavoilla. Kaulan alueelle annettu sädehoito ja ionisoiva säteily suurentavat kilpirauhassyövän riskiä. Säteilyä voi Suomessa saada lähinnä jonkun syövän hoitona, mutta tällainen hoito on harvoin sairastumisen taustalla.
Kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnalla tai niiden lääkityksellä ei ole vaikutusta kilpirauhassyöpään sairastumiseen.
Yksilöllistä hoitoa
Kilpirauhassyöpää hoidetaan yleensä poistamalla kilpirauhanen leikkauksella. Samalla poistetaan myös kaulalla olevat suurentuneet imusolmukkeet.
Hoitava lääkäri arvioi yksilöllisesti kunkin potilaan tarvitsemat hoidot. Pienet yksittäiset papillaariset ja follikulaariset kilpirauhassyövät ovat niin kilttejä, että joskus niiden hoidoksi riittää pelkän kilpirauhas lohkon poistaminen. Toisessa ääripäässä olevan harvinaisen, nopeasti etenevän anaplastisen kilpirauhassyövän hoidossa tarvitaan leikkauksen lisäksi sädehoitoa ja solunsalpaajaa.
Kilpirauhanen tuottaa, varastoi ja vapauttaa verenkiertoon kilpirauhashormoneja, jotka säätelevät elimistön aineenvaihduntaa ja elintoimintoja. Kilpirauhasen poistoleikkauksen jälkeen potilas tarvitsee kilpirauhashormonia eli tyroksiinia tabletteina. Tyroksiini hoito jatkuu koko loppuelämän ajan. Tyroksiinihoito on edullista, ja Kela korvaa siitä osaa.
Tyroksiinikorvaushoito estää kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ja hillitsee mahdollisesti jäljelle jääneen syöpäkudoksen kasvua. Kilpirauhassyövästä parantuneet joutuvat käymään säännöllisesti seurannassa, jossa varmistetaan, että kilpirauhashormonin taso on sopiva. Tyroksiinihoito ja seuranta räätälöidään yksilöllisesti.
”Kaikki ei loksahda leikkauksen ja radiojodihoidon jälkeen heti normaaliksi. Kaulalla voi tuntua kiristystä, eikä elimistö välttämättä sopeudu ihan heti kilpirauhasen poistamisen jälkeen korvaushoitoon. Se voi aiheuttaa väsymys ja voimattomuutta. Oikeaa annostusta saatetaan joutua etsimään pitkään”, Halonen kertoo.
Leikkauksen jälkeen potilaita hoidetaan usein sisäisellä sädehoidolla, joka annetaan kapselina suun kautta. Tämä radiojodihoito tuhoaa jäljelle jääneen kilpirauhaskudoksen tai mahdollisen syöpäkudoksen. Radiojodihoito tehoaa papillaariseen ja follikulaariseen syöpää mutta medullaariseen kilpirauhassyöpään se ei tehoa.
”Radiojodihoitoa ei tarvita silloin, kun kyseessä on läpimitaltaan korkeintaan senttimetrin kasvain, joka on rajoittunut kilpirauhaseen. Viime vuosina Suomessa on kansainvälisen kokemuksen ja tutkimusten perusteella ruvettu arvioimaan aiempaa tarkemmin radiojodihoidon antamista myös alle kahden senttimetrin kokoisille, matalan riskin kasvaimille.”
Harvinaisten, erilaistumattomien ja huonosti erilaistuneiden, kilpirauhassyöpien hoitona on yleensä täydellinen kilpirauhasen poistoleikkaus ja kaulalla olevien imusolmukkeiden poisto. Leikkauksen jälkeen harvinaista syöpää hoidetaan sädehoidolla tai kemosädehoidolla. Kemosädehoidolla tarkoitetaan sädehoitoa, johon yhdistetään solunsalpaajahoito.
Hyvät täsmälääkkeet
Viime vuosina käyttöön on saatu uusia biologisia täsmälääkkeitä, joita käytetään silloin, kun radiojodihoidot eivät enää tehoa. Nämä täsmälääkkeet ovat niin sanottuja proteiinikinaasien estäjiä. Ne välittävät solunsisäistä viestintää fosforyloimalla kohdeproteiinien aminohappoja, esimerkiksi tyrosiineja.
”Syöpäsoluissa proteiinikinaasien aktiivisuuden hallinta on usein häiriintynyt, ja suurentunut kinaasiaktiivisuus voi lisätä pahanlaatuisten solujen jakautumista, elinikää ja invasiivisuutta sekä pahentaa solunsalpaajaresistenssiä. Proteiinikinaasien estäjät siis estävät proteiinikinaasien toimintaa syöpässoluissa ja tuohoavat siten niitä.”
Etäpesäkkeistä tai edennyttä radiojodihoidolle vastustuskykyistä papillaarista ja follikulaarista kilpirauhassyöpää voidaan tällä hetkellä hoitaa tyrosiinikinaasiestäjillä, joita ovat lenvatinibi ja sorafenibi. Molemmat ovat Kelakorvattavia.
Myös muita täsmälääkkeitä tutkitaan ja niiden tuloa lääkevalikoimaan odotetaan. Päivi Halonen vakuuttaa, että aina, kun markkinoille tulee joku uusi hoito, siitä kerrotaan. Suomessa syöpähoito on kaikille yhtä laadukasta riippumatta siitä, missä potilas asuu. Hoito perustuu kansallisen työryhmän suositukseen ja se on yhdenvertaista kaikille potilaille. Syövän hoito ei riipu potilaan iästä vaan hoitokunnosta.
Kilpirauhassyöpäpotilaista 90 prosenttia sairastaa joko papillaarista ja follikulaarista syöpää. Niiden ennuste on erinomainen. Mutta myös näihin matalan riskin kilpirauhassyöpiin liittyy pieni uusiutumisen ja leviämisen riski. Puolella näistä potilaista syöpä uusii viiden vuoden sisällä, jos on uusiakseen.
Onnistuneen kilpirauhassyövän hoidon jälkeen elämä palaa normaaleihin uomiinsa. Ainoa jälki syövästä on kenties tyroksiinilääkitys ja sen seuranta. Vuosien varrella huoli syövän uusiutumisesta vähenee.
Kilpirauhassyöpä tilastoina
- Suomessa todetaan joka vuosi noin 450–500 kilpirauhassyöpää, mikä on vähän tavallisimpiin syöpiin verrattuna. Esimerkiksi rintasyöpään sairastuu vähän yli 5000 naista ja eturauhassyöpään vähän yli 5 000 miestä vuodessa.
- Kilpirauhassyöpä on kolme kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä. Syytä tähän ei tiedetä.
- Kilpirauhassyöpä on naisilla kymmenenneksi yleisin syöpä, mutta nuorilla naisilla kilpirauhassyöpä on viidenneksi yleisin syöpä.
- Kilpirauhassyövän ennuste on hyvä. Suomessa kilpirauhassyöpään kuolee noin 50 henkeä vuodessa. Kilpirauhassyöpään sairastuneista naisista 94 ja miehistä 84 prosenttia selviää.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Kilpi-lehdessä 3/2021.