Kutina, ihon kuivuutta vai atopiaa – mitä on alopecia?

Julkaistu Kilpi-lehdessä 4/2016

Teksti: Sirpa Pajunen, Iholiiton toiminnanjohtaja, sh

KUIVA IHO
Ihon kutina on lähes aina viesti ihon kuivuudesta. Ihon päällimmäinen kerros eli epidermis kuivuu. Veden haihtumista estävien rasvojen, erityisesti keramidien määrä ihon sarveiskerroksessa eli marraskedessä on pienentynyt ja vettä pääsee haihtumaan ihon syvemmistä kerroksista vapaasti. Kuivuminen aiheuttaa ihoon lievän tulehduksen, joka aistitaan kutinana ja iho hilseilee.

Kuivuus vaivaa usein ikääntyvää ihoa, myös limakalvoja. Yleisesti tunnistetaan ikääntyvän asteatoottinen iho, joka on kuiva, hilseilevä, halkeileva ja punoittava sekä usein hyvin kutiava. Kuivuus johtuu ihon ohenemisesta ja rasvojen määrän vähenemisestä sekä hormonitoiminnan muuttumisesta. Kutina vaikeuttaa päivällä keskittymistä ja yöllä unen saantia. Jatkuvalla raapimisella ja ihon mekaanisella käsittelyllä ylläpidetään ihon oirehdintaa ja kutinan tunnetta.

Toisaalta myös rasvainen iho voi olla kuiva. Joka kolmannella suomalaisella talirauhasten toiminta on vilkastunut. Varsinkin päänahassa, korvien ympäristössä, nenän seutuvilla, parran alueella, kainaloissa, selän ja rinnan keskiosissa sekä pakaravaossa ja ulkoisten sukuelinten seutuvilla ihon tali härskiintyy aiheuttaen ihossa tulehduksen. Tulehdus puolestaan kiihdyttää ihon uusiutumista ja ihon keramidimäärän vähentymistä, jolloin iho kuivuu ja kutiaa. Kun näillä liiallisen talin tuotannon ihoalueilla elävän rasvahiivan määrä lisääntyy, puhutaan seborrooisesta ihottumasta eli taliköhnärokahtumasta.

 
ATOPIA
Keramidien tuotto vähentyy siis iän myötä, mutta niiden nopeuteen syntyä elimistössä vaikuttaa ennen kaikkea perimä. Keramidien synteesi on normaalia vähäisempää tai niiden hajoaminen kiihtynyt joka viidennellä suomalaisella.  Tällöin puhutaan atopiasta. Ihon läpäisyesteen kannalta tärkein rakenneproteiini ihossa on filaggriini. Yleisin atooppiselle ihottumalle altistavin geenivirhe on juuri filaggriinigeenissä. Lisäksi atooppisessa ihottumassa myös ympäristötekijöillä, kuten esimerkiksi ilmastolla, on merkitystä taudin puhkeamisessa.
Atooppinen ihottuma on todella yleistä, suomalaisista 25–30 prosentilla, reilusti yli miljoonalla ihmisellä on jossain elämän vaiheessa atooppisen ihottuman oireita. Atopialla tarkoitetaan taipumusta tuottaa tietynlaisia vasta-aineita (immunoglobuliini E eli IgE) ympäristön tavallisia proteiineja kohtaan. Atooppisiin sairauksiin kuuluvat atooppinen ihottuma, allerginen nuha, allergiset silmäoireet, ruoka-aineallergiat ja astma. Osalla alle vuoden ikäisistä keskivaikeaa tai vaikeaa atopiaa sairastavista lapsista voi taustalla olla ruoka-allergia. Aikuisiän atopiassa ruoka-aineallergialla on harvoin merkitystä.

Atooppisen ihottuman luontainen taudinkulku on aaltoileva. Pahenemisvaiheet voivat ilmaantua aivan yllättäen, ja ihottuma lehahtaa vaikeaksi jopa parissa päivässä ilman erityistä ulkoista syytä.
Atooppinen ihottuma saattaa näyttää erilaiselta ja sijaita eri paikoissa eri ikäkausina. Vauvaiässä ihottuma on usein poskilla, jolloin puhutaan maitoruvesta, kouluikäisillä ihottuma esiintyy taiveihottumana kyynär- ja polvitaipeissa, ranteissa ja nilkoissa. Kouluikäisen ihottuma saattaa oirehtia ”talvijalkoina ja -käsinä” eli kämmenien, sormien ja jalkapohjien iho kuivuu, hilseilee ja jopa halkeilee. ”Ratsupaikkaihottumassa” kutiava ihottuma peittää reisien takapinnat ja pakarat. Aikuisilla ihottuma keskittyy kasvoihin, kaulaan, ylävartaloon ja käsiin – toki ihottumaa voi esiintyä muuallakin.

Atooppisessa ihossa voi olla punoittavia ja turvonneita laikkuja. Raavittaessa kutiavaa ihoa se saattaa jäkälöityä eli paksuuntua. Iholle saattaa muodostua myös valkeita alueita ihotulehduksen seurauksena. Iholla on usein rupia raapimisen jälkitilana, ja iho voi hilseillä tai halkeilla. Ärtyneeseen ihoon saattaa tulla nuppineulan pään kokoisia nesterakkuloita ja vetistystä.

On olemassa joukko aineita, jotka ärsyttävät herkkää atooppista ihoa ja joita on syytä vältellä. Näitä ovat mm. villa ja muut karheat tekstiilit, pesu- ja puhdistusaineet, hajustetut tuotteet, kuten hajuvedet, partavedet, deodorantit, voiteet, osa kosmeettisista aineista ja ihonhoitotuotteista. Lisäksi tupakansavu, liuotinaineet ym. vastaavat sekä kloori, märät ja kosteat käsineet ja jalkoja hautovat jalkineet saattavat ärsyttää ihoa. Ärsytysoireet eivät ole allergiaa.
Atooppista ihoa ärsyttäviä tekijöitä löytyy meidän tavallisesta elinympäristöstä. Stressi pahentaa oireita, lämpötilan äkilliset muutokset ja oma hiki ärsyttävät herkkää ihoa. Harrastukset ja liikunta voivat joskus tuntua rasittavilta ja ihoa ärsyttäviltä, mutta kokonaiskatsannossa niiden merkitys henkiseen hyvään oloon ja jaksamiseen muodostuu korvaamattomaksi.

Atoopikot saavat terveihoisia huomattavasti helpommin ihon bakteeri- ja virustulehduksia (märkärupi tai herpesviruksen aiheuttamat oireet). Lisäksi tulehdukset voivat olla vaikeaoireisempia ja tavalliset syylät sekä ontelosyylät ovat yleisiä. Atooppista ihottumaa sairastavilla lapsilla on todettu olevan hieman kohonnut riski hengitystieinfektioihin ja välikorvatulehduksiin. Suurimmalla osalla sairaus on kuitenkin lievä ja sen ennuste hyvä. Vaikea atooppinen ekseema heikentää elämänlaatua, ja käsi-ihottumana ilmenevä atooppinen ekseema voi rajoittaa työkykyä.

Lisääntyvästi on tutkittu myös atooppista ihottumaa psykiatristen sairauksien riskitekijänä. Kohonnut riski on todettu ainakin masennukseen, ahdistuneisuuteen ja tarkkaavaisuushäiriöihin (ADHD). Riskin epäillään ainakin osittain liittyvän kutinan aiheuttamaan normaalin unirytmin häiriintymiseen ja unen katkonaisuuteen. Ihottuman tehokas hoito pienentää ihoinfektioiden riskiä merkittävästi ja parantaa potilaiden unta ihottuman rauhoittuessa ja kutinan vähentyessä.

 
KUIVAN JA ATOOPPISEN IHON HOITO
Paikalliset lääkevoidehoidot ja kosteuttavat voiteet ovat hoidon kulmakivi. Peseytyminen ja suihkussa käyminen on sitä tärkeämpää, mitä huonommassa kunnossa iho on. Ihon rasvaus kannattaa tehdä pesun jälkeen kostealle iholle. Lääkäri voi määrätä steroidi- eli kortisonivoiteiden sijaan steroidittomia kalsineuriiniestäjävoiteita (takrolimuusi ja pimekrolimuusi), joiden kanssa ei käytetä muita hoitotuotteita tai -muotoja.  Hoitona voi olla antibiootti, kun tulehtunutta ihoa ei saada rauhoittumaan paikallishoidoin. Vaikean atooppisen ihottuman hoidossa voidaan joskus tarvita sisäisiä pitkäaikaislääkityksiä, joiden käytön tulee tapahtua ihotautien erikoislääkärin valvonnassa.

Biologisten lääkkeiden tutkimus etenee nopeasti, ja todennäköisesti kaikkein vaikeimpien atooppisten ihottumien hoitoon tarkoitettu biologinen lääke (dupilimumabi) on tulossa käyttöön lähivuosina. Vain pieni osa atooppista ihottumaa sairastavista hyötyy antihistamiineista kutinaa vähentävänä lääkkeenä, vaan paras teho perustuu tiettyjen antihistamiinien väsyttävään vaikutukseen.

Kesällä auringon ultraviolettisäteily lisää keramidien muodostumista. Talvella kuivaa ihoa hoidetaan valohoitolaitteilla. Valohoidossa iholle annetaan ultraviolettisäteilyä, joilla saadaan rauhoitettua ihon tulehdusta ja kutinaa. Lääkäri voi määrätä joko ns. SUP-valohoitoa tai kapeakaista-UVB:tä. Iholiitto järjestää Raha-automaattiyhdistyksen tuella aurinkopainotteista sopeutumisvalmennusta Kanarian saarilla vaikeaa tai keskivaikeaa atopiaa sairastaville aikuisille.

 
ALOPECIA
Alopecia areata eli pälvikalju tarkoittaa hiusten, joskus myös muiden ihokarvojen irtoamista tarkkarajaiselta alueelta ilman näkyvää tulehdusta. Pälvikaljun esiintyvyys väestössä on 1,7?2 prosenttia. Sitä esiintyy yhtä paljon miehillä ja naisilla, ja se voi puhjeta missä iässä tahansa.
Alopecia areata on tulehduksellinen autoimmuunisairaus, jossa elimistö erehtyy luulemaan, että karvatupessa on jokin torjuttava mikrobi. Hiusnystyn ympärille kerääntyy tulehdussoluja, ja vasta-aineita muodostuu hiusnystyä vastaan. Kun elimistö muodostaa vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan, on kysymyksessä eräänlainen allerginen reaktio.

Pälvikaljun tyypillinen oire on läiskittäinen hiustenlähtö. Pälvikaljun perussyy on edelleen tuntematon. Sen on kuitenkin todettu olevan yhteydessä atooppiseen yliherkkyyteen, valkopälveen (vitiligoon) ja kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen. Osalla (10?42 prosenttia) alopeciaa sairastavista pälvikaljua esiintyy myös suvussa eli se voi periytyä useamman perintötekijän (geenin) kautta. Stressi saattaa vaikuttaa sen alkamiseen tai pahenemiseen.
Miehillä ensimmäinen kalju pälvi syntyy yleensä takaraivolle ja naisilla päänahan keskiosaan.

Pälvikaljuun saattaa liittyä myös kynsien kasvuhäiriöitä: pieniä kuoppia kynsilevyllä, kynsien epätasaisuutta ja harjamaisia muutoksia kynsissä. Kynsien väri voi olla harmahtava. Toisinaan pälvikaljun syntyvaiheessa saattaa päänahassa esiintyä ärsytystä, kutinaa, arkuutta tai tunnottomuutta.

Alopecia areatan kulku on yksilöllistä. Pälvi paranee yleensä itsestään muutamassa kuukaudessa, ja uusia pälviä syntyy epäsäännöllisin väliajoin. Lähellä toisiaan olevat pälvialueet saattavat sulautua yhteen, jolloin pälvikaljualue laajenee nopeasti.
Alopecia areata ei aina rajoitu päänahkaan, vaan karvoja saattaa lähteä poikkeavan paljon myös parran alueelta, kulmakarvoista, silmäripsistä tai muualta kehosta. Kun ihokarvat katoavat koko pään alueelta, käytetään tilasta nimitystä alopecia totalis. Kun sekä hiukset että kehon ihokarvat katoavat, käytetään tilasta nimeä alopecia universalis. Alopecia totalis ja alopecia universalis ovat hyvin harvinaisia. Kun päänahka kaljuuntuu muutaman sentin leveydeltä reunoiltaan, käytetään tilasta nimeä alopecia ofiasis.

Alopecia areatan ennuste on arvaamaton. Hiustenlähtö loppuu useimmilta potilailta yhtä yllättäen kuin se alkoikin, ja hiukset kasvavat takaisin 70 prosentille vaikeusasteesta riippumatta. Noin joka kolmannella pälvet paranevat 6 kuukaudessa ja joka toisella vuoden kuluessa. Kun hiukset kasvavat uudelleen, ovat hiuskarvat aluksi hentoja ja valkoisia, koska niistä puuttuu pigmentti. Vähitellen hius kasvaessaan muuttuu normaaliksi. Yleensä taipumus alopecia areataan kuitenkin säilyy, ja 30?50 prosentilla alopeciaa sairastavista ilmaantuu pälvialueita uudelleen.

 
ALOPECIAN HOITO
Alopecia areatan eli pälvikaljun hoitomuotoja on useita. Alkuvaiheen yleisin hoitomuoto on kaljulle alueelle paikallisesti levitettävä kortisoniliuos ja –voide. Kortisonia on kokeiltu myös tablettihoitona, mutta tutkimuksissa vain noin 20% on tästä hyötynyt. Kortisonia voidaan annostella paikallisesti ruiskeella ihon sisäisesti.

Minoksidiililiuosta on käytetty pälvikaljun hoitoon varsinkin lapsilla, mutta tutkimustulokset hoidon tehokkuudesta ovat olleet hyvin vaihtelevia ja joillekin hoito on aiheuttanut paikallista ihoärsytystä.
Kesäaurinko saattaa parantaa pienet pälvet, mutta syksyllä oire usein palaa. PUVA-valohoitoja (valolle herkistävä aine+UVA-valo) on aiemmin käytetty, mutta niistä on paljolti luovuttu heikon hoitotuloksen ja mahdollisen lisääntyneen syöpäriskin vuoksi.
Vaikean alopecian hoitona annetaan herkistyshoitoja eli immunoterapiaa. Herkistävällä aineella pyritään aiheuttamaan lievä kosketusyliherkkyysreaktio iholle ja siten kiihdyttämään hiustenkasvua. Jos hoito ei tehoa kolmessa-neljässä kuukaudessa, se lopetetaan.

Alopecia areata on lääketieteellisesti vaaraton sairaus. Silti hiustenlähdöllä on usein elämänlaatua heikentävä vaikutus. Se aiheuttaa monille stressiä ja huolta. Milloin olisi aika ottaa peruukki käyttöön. Kun peruukki hankitaan, on tärkeää sen sopivuus.

Alopeciaa sairastavalle peruukki tai hiuslisäke on päivittäisessä arjessa selviytymistä helpottava apuväline. Peruukkeja myönnetään lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä.  Maksusitoumuksen peruukin hankkimista varten voi saada yliopistollisesta sairaalasta, keskussairaalasta tai terveyskeskuksesta lääkärin toteaman tarpeen perusteella.

Iholiitosta saa neuvontaa ja ohjausta ihosairauksista, ihon hoidosta, ihosairauden kanssa elämisestä sekä yhteiskunnan tuista ja palveluista.

 
Lähteet:
Atooppinen ekseema, Käypä hoito -suositus, 19.09.2016, Saatavilla: www.kaypahoito.fi

Iholiiton oppaat: Atooppinen ihottuma, Aika muuttaa ihoa, Alopecia areata, Seborrooinen ihottuma