10.7.2020, lähdin pitkälle matkalle.
Kilpirauhasvaivan lisäksi ei löytynyt mitään uutta vaivaa, kun Marjatta miehensä kanssa käytti minua eläinlääkärissä. Otettiin kokeita ja tutkittiin päästä varpaisiin – ei mitään! En tiedä mikä minulle tuli, kun ruoka ei maistunut vaikka mitä herkkuja tarjottiin. Liikkuminenkin oli niin työlästä jo, että päivät kuluivat sängyn alla makoillen. Silloin uneksin siitä ajasta, kun vielä olin nuori ja vetreä ja elämäni kunnossa.
Marjatta miehensä kanssa alkoi ehdotella tätä matkaa, kun lääkärintarkastuksessa ei löytynyt vikaa ja minulla kuitenkin olo oli huono. Matka suuntautui Sateenkaarisillalle. Matka meni niin äkkiä, etten muista siitä mitään. Mutta nyt täällä perillä on tosi hyvät ilmat ulkoilla eikä tarvita valjaita. Tuntuu että aurinko vaan paistaa eikä sadetta näytä tulevan, mutta kaikki on silti vihreää ja vehmasta. En tiedä, miten ne sen täällä on järjestäneet, mutta koiranilmoja ei vain tunnu olevan.
Täällä ei olla jatkuvasti kieltämässä pikkuriistan jahtaamisesta ja kyllä sitä riittää! Mihin vain päänsä kääntää, niin jo kuuluu joku hiiren rapsahdus. Jos ei ole metsästysonnea, niin herkkuruokiakin on aina tarjolla. Mistä ihmeestähän ne tietää täällä, mistä minä eniten tykkään? On possun sydäntä, seitiä ja jopa Rosvopaistia, vaikkei se kotona niin hyväksi minulle ollutkaan eikä sitä annettu kuin silloin tällöin pikku suikale. Täällä ei ole rajoituksia. Herkuttelusta huolimatta tuntuu, että oloni on aivan huippuhyvä ja kaikki vaivat ovat parantuneet. Mistään ei kolota ja vatsa toimii. Kyllä se vatsantoiminta on kissallekin tärkeää. Vanhoja tuttujakin täällä tulee vastaan.
Kaarina Helakisan Taivaskissa-runon myötä terveisiä teille kaikille.
Terveisin Lassi.
Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
uniinne toisinaan.