Luentotiivistelmä: Perustietoa kilpirauhasesta

Teksti: Tanja Väyrynen

Sisällön asiatarkastus: professori Pirjo Nuutila, endokrinologiavastuualueen ylilääkäri, TYKS
Sopeutumisvalmennuskurssillamme Turussa luennoi Pirjo Nuutila, joka on perehtynyt kilpirauhaseen todella pitkään. Hän on tehnyt kilpirauhasdiagnostiikasta väitöskirjankin 80-luvulla. Kilpirauhasasioiden perusluennon lopuksi vuoron saivat osallistujien kysymykset, joista osa on koottu tämän jutun loppuun.

Pieni mutta tärkeä
Kilpirauhanen on kapselin ympäröimä, kaksilohkoinen, henkitorven kummallakin puolella sijaitseva rauhanen, jonka lohkoja yhdistää kapea kannas, istmus. Normaalisti kilpirauhasta ei tunne kovin hyvin. Painoa sillä on vain noin 15–25 grammaa. Kilpirauhanen tuottaa, varastoi ja erittää kilpirauhashormoneja verenkiertoon, pääasiassa tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Tyroksiini puoliintuu noin kuudessa vuorokaudessa. Osa siitä muuttuu kudoksissa trijodityroniiniksi. Nimenomaan tämä T3 on vaikuttava hormoni ja T4 sen esihormoni.

Kilpirauhasen toimintaa säätelee aivojen alapuolella oleva peukalonpään kokoinen aivolisäke, joka erittää muun muassa kilpirauhasta stimuloivaa hormonia (thyroid stimulating hormone, TSH). Palautejärjestelmä toimii siten, että mikäli verenkierrosta aivolisäkkeen saama tyroksiinin taso on liian suuri, TSH:n eritys loppuu ja mikäli se liian pieni, TSH:n eritys lisääntyy ja se lisää kilpirauhasen toimintaa. Kilpirauhasongelmana voi – joskin harvoin – liittyä aivolisäkkeen sairauteen. Aivolisäkkeen vajaatoiminta voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Koska aivolisäke stimuloi myös lisämunuaisia, ovarioita ja kiveksiä, aivolisäkkeen ongelmat näkyvät yleensä useammassa elimessä. Aivolisäke saa viestejä myös suoraan aivoista. Tilanteissa, joissa elimistön olisi eduksi vähentää energian kulutustaan, esimerkiksi vakavan infektion aikana, aivolisäke voi ohimenevästi vähentää TSH:n eritystä ja kilpirauhashormonien tuotantoa. Toipumisvaiheessa TSH:n määrä on ohimenevästi koholla, ja tilanne normalisoituu muutamassa viikossa.

Liikatoiminta
Tavallisimpia hypertyreoosin eli kilpirauhasen liikatoiminnan syitä ovat Basedowin tauti, monikyhmystruuma tai yksittäinen adenooma.

Liikatoiminnan kehittymisen syyt tunnetaan huonosti eikä niihin voi juurikaan itse vaikuttaa. Tupakointia pidetään kuitenkin Basedowin taudin riskitekijänä. Basedowin taudista käytetään myös nimityksiä Gravesin tauti ja diffuusi hypertyreoosi.
Liikatoiminnan oireita voivat olla käsien lämpimyys, sormien vapina, huono lämmönsietokyky, lisääntynyt hikoilu, väsymys, hermostuneisuus, painon lasku, lisääntynyt ruokahalu, suolen lisääntynyt toiminta, eteisvärinä ja eksoftalmus, jonka moni tunnistaa pullottavista silmistä.

Liikatoimintaa voidaan hoitaa lääkkeillä, radiojodilla tai leikkaamalla. Uusiutumisriski on olemassa ja radiojodi ja leikkaus johtavat melko usein vajaatoimintaan.

Tyreotoksikoosin, eli liiallisen kilpirauhashormonien määrän veressä voi aiheuttaa myös kilpirauhaskudostuho, joka voi olla seurausta subakuutista tyreoidiitista, kilpirauhastulehduksesta. Sen hoitona käytetään pitkävaikutteista kortisonivalmistetta joitakin viikkoja.

Vajaatoiminta
Hypotyreoosin eli vajaatoiminnan tavallisin aiheuttaja on autoimmuunityreoidiitti, elimistön itsensä aiheuttama kilpirauhastulehdus. Se kehittyy hitaasti, huomaamatta, ja potilaalla on usein veressä TPO-vasta-aineita. Sairaus on yleisempi iäkkäämmillä, eikä siitä yleensä parannuta vaan lääkitystä tarvitaan loppuelämän ajan. Harvinaisempia vajaatoiminnan syitä ovat aivolisäkkeen vajaatoiminta, jolloin TSH:ta ei erity riittävästi, kaulan alueen muut hoidot, sekä akuutti tai fibrotisoiva tyreoidiitti.

Primaariseksi sanotaan kilpirauhasperäistä hypotyreoosia. Yli 95 % vajaatoimintapotilasta kuuluu tähän ryhmään. Sekundaarinen hypotyreoosi on enintään viidellä prosentilla. Diagnoosia tehdessä havaitaan usein korkea TSH ja matala T4V. Jos tauti on subkliininen, ”piilevä”, TSH voi olla jonkin verran koholla, mutta T4V vielä normaali.

Vajaatoiminnan oireita voivat olla esimerkiksi kuiva tai karhea iho, silmäluomien turvotus, huonontunut kylmänsieto, kasvojen turvotus, kalpea iho, heikotus, väsymys, hidastunut puhe, vähentynyt hikoilu, viileä iho, paksu kieli, karheat hiukset, huonontunut muisti, ummetus, painonnousu, hiusten lähtö, lohkeilevat kynnet, kalpeat huulet, hengenahdistus, perifeerinen turvotus, äänen käheys, ruokahaluttomuus, hermostuneisuus, kuukautishäiriöt, sydämen tykytys, kuulon huononeminen, rintakipu, hidas pulssi ja hidastunut akillesrefleksi.

Osallistujien kysymykset
Aiheuttaako vajaatoiminta silmien kuivumista?

– Ei, jos hoitotasapaino on kunnossa.

Nostaako kilpirauhasen vajaatoiminta kolesteroliarvoja?
– Hoitamaton vajaatoiminta nostaa niitä merkittävästi.

Miten yleissairaus vaikuttaa kilpirauhasarvoihin?
– Yleissairaudessa elimistö voi mennä säästöliekille, T4- ja T3-hormonien tuotanto laskee silloin ohimenevästi. Tähän liittyy myös lisääntynyt ei-aktiivisen T3:n (rT3) määrä. Tilanne palautuu normaaliksi, kun perustauti paranee. Vaikea sairaus voi olla vaikkapa anoreksia tai kyse voi olla sairaalapotilaasta. Jos tällöin lähdetään hoitamaan kilpirauhassairautta arvojen vuoksi, tilanne voi jopa pahentua.

Lääkemäärä on jo aika korkea, mutta olo ei ole hyvä. Mitä voisi tehdä?
– Ensimmäisenä kannattaa selvittää, imeytyykö lääke kunnolla. Käyttääkö potilas kenties lääkkeitä, jotka voisivat haitata tyroksiinin imeytymistä tai vaikuttaisivat sen tehoon? Näistä löytyy hyvä lista pakkausselosteesta. Vaikka lääkkeellä on pitkä puoliintumisaika, on sen säännöllinen käyttäminen tärkeää. Laboratorioon on mentävä ennen lääkkeen ottoa, jotta tulokset eivät vääristy. Tyroksiinitason tiedetään nousevan lääkkeen oton jälkeen.

Onko muita lääkevaihtoehtoja kuin Thyroxin?
– Jo ennen synteettistä tyroksiinia oli eläinperäisiä valmisteita. Nykyään annetaan usein mieluummin synteettisiä valmisteita, kuten Liothyronin (T3) Thyroxinin rinnalla. Muut valmisteet ovat erityisluvallisia. Niiden osalta lääkärillä on suurempi vastuu kuin normaalisti. T3:n vaikutusaika on lyhyt, minkä vuoksi se annostellaan useamman kerran päivässä.
Kilpirauhasliiton toimiston lisäys 1/2019: Artikkelin kirjoittamisen jälkeen markkinoille on tullut myös toinen myyntiluvallinen tyroksiinivalmiste Medithyrox.

Miksi T3v mitataan niin harvoin?
– Jos tutkittavalla ei ole hypertyreoosia, veren T3v -taso kertoo siitä, miten paljon T4 on muuttunut elimistön kudoksissa T3:ksi. Tämä johtuu siitä, että kilpirauhanen tuottaa verenkiertoon pääosin tyroksiinia (T4) ja valtaosa verenkierron T3:sta on muiden kudosten verenkiertoon palauttamaa, ”ylimääräistä” T3:a. Siksi T3v:n rutiininomainen mittaaminen ei anna lisäarvoa. T3V:n mittaaminen voi olla perusteltua esimerkiksi silloin, jos on syytä epäillä ongelmia T4:n muuntumisessa T3:ksi.