Potilaan vointi on tärkein mittari

Julkaistu Kilpi-lehdessä 2/2016


Tavoitearvot käytännön työstä

On tärkeää huomata, että viitearvot voivat vaihdella laboratorioiden välillä, vaikka mittausmenetelmä olisi sama. Huslab on päivittänyt TSH-viitearvot (0,4-3,6) jo pari vuotta sitten ja muutos on vaikuttanut myös Thyroxin-hoidon aloituskriteereihin. Tarpeelliset ohjeet ovat jokaisen lääkärin käytettävissä Lääkärin käsikirjassa. Valtaosa Suomen laboratorioista käyttää kuitenkin edelleen vanhentuneita viitearvoja, mikä saattaa vaikuttaa potilaiden saamaan hoitoon, mikäli hoitohenkilökunta (tai potilas) ei ole tietoinen asiasta.

Pitää myös muistaa, että TSH:n ja T4V:n tavoitetasot muuttuvat lääkityksen aloittamisen myötä eli viitearvoja ei voi käyttää lääkityksen säätämiseen. Tämän lisäksi tiedetään useita TSH-pitoisuutta laskevia tekijöitä, kuten kortisoli, eli stressihormoni, useat Parkinsonin taudin hoitoon käytettävät lääkkeet, inflammaatio eli hiljainen tulehdus sekä lähes kaikki akuutit ja krooniset sairaudet. Näiden syiden vuoksi Pöntynen toteaakin, ettei TSH-määritystä voi käyttää kilpirauhashormonitasapainon ensisijaisena ja ainoana mittarina. Lisäksi hän toteaa, ettei matala TSH tarkoita liikatoimintaa, jos T4V ja T3V pysyvät viitteissä.

Miksi käytät kilpirauhaslääkettä?
Valtaosa potilaista ei tiedä, miksi tarvitsee kilpirauhaslääkitystä. Pöntynen täsmentää, että kilpirauhasen vajaatoiminnasta tulisi puhua vain silloin, kun kilpirauhanen ei pysty tuottamaan riittävästä tyroksiinia.  Taustalla voi olla esimerkiksi autoimmuunityreoidiitti, kasvain, leikkaus tai radiojodihoito. Mikäli vaurioittavaa tekijää ei löydy, kyseessä on joku muu kilpirauhashormonitasapainon syy, joka voi olla vaikka puutos ravintoaineissa.

Kilpirauhasongelmat liittyvät Pöntysen kokemuksen mukaan usein suolistoon. Maitoproteiinivasta-aineita löytyy Pöntysen kokemuksen perusteella useimmilta tyreoidiittipotilailta. Reagointi gluteenille on myös kokemukseen perustuen tavallista yleisempää. Myös TSH-reseptorivasta-aineiden ja suoliston Yersinia-infektion välillä tiedetään olevan yhteys. Geeniä, joka suoraan aiheuttaisi kilpirauhasen vajaatoimintaa, ei ole ainakaan toistaiseksi löydetty. Sitä ei voi siis mitata.

Miksi syyllä sitten on väliä?
– Jos kilpirauhasesta ei löydy vikaa, kilpirauhashormonin antaminen on vain oireenmukaista hoitoa, kertoo Pöntynen ja jatkaa, että se on kuitenkin myös hyvä asia: Parantava hoito voikin olla mahdollinen. Lisäksi laukaisevan tekijän etsiminen voi vähentää muuta sairastavuutta, kun muistetaan, että yksi autoimmuunisairaus altistaa seuraavalle. Perinnöllisten tekijöiden löytäminen voi parantaa jopa lähisukulaisten hyvinvointia.  Joskus lääkityksen tehokin paranee, kun muut ongelmat hoidetaan.

Toimiva lääkitys
Pöntynen tunnistaa toimimattoman lääkityksen siitä, ettei vointi ole hyvä eikä T3V:tä saada nousemaan riittävästi. Yleensä potilaat ilmoittavat voivansa hyvin T3V:n ollessa 5,0-6,0 ja Pöntysen kokemuksen perusteella hyvinvointi korreloi parhaiten juuri T3V-mittaukseen.

Toimimattoman lääkityksen taustalla voi taas olla monenlaista stressiä, esimerkiksi kiire, ylikunto, hiljainen tulehdus, sisäilmaongelmat, antioksidanttivaje, uniapnea tai yleisesti ottaen huonot elämäntavat, listaa lupsakka savolaislääkäri. Dejodinaasitoiminnan pitää olla kunnossa, mutta siihen ja sitä kautta T3-pitoisuutta laskevasti voivat vaikuttaa mm. akuutit ja krooniset sairaudet, lääkkeistä esimerkiksi osa betasalpaajista ja kortisoni, maksa- ja munuaisongelmat, seleenin puute, glutationin vaje ja oksidatiivinen stressi, inflammaatio, rT3 ja perimä. Melatoniinin vaikutus on päinvastainen: se nostaa T3-pitoisuutta.

Pöntynen säätää potilaan lääkityksen aina voinnin mukaan. Tämä tarkoittaa lääkevalmisteesta riippumatta yleensä sitä, että T3V-tavoite on 5-6. Yhdistelmävalmisteita käytettäessä T4V jää silloin tasolle 10–13 ja TSH painuu mittaamattomiin, kuten muitakin T3-valmistetta riittävällä annoksella käytettäessä.  Vaikka T3-lisä auttaa osaa kilpirauhaspotilaista, liittyy sen käyttöön kuitenkin myös mahdollisia haittoja: elimistön energiantuotantoa ja kulutusta ohjaavat suojamekanismit ohitetaan eikä sairastunut elimistö välttämättä kestä lisääntyneen aineenvaihdunnan aiheuttamaa kuormitusta. Oma kilpirauhashormonien tuotanto loppuu lääkityksen aikana. Tyroksiiniin verraten annostelu on haastavampaa, koska lääke otetaan useammassa erässä vuorokaudessa. Lisäksi erityislupavalmisteisiin liittyy paljon tietämättömyyttä, eivätkä kaikki lääkäritkään osaa hoitaa niillä potilaitaan. Tavoitteena onkin aina lopulta pelkkään tyroksiinihoitoon pääsy, tietenkin niin etteivät oireet palaa.
– Mikäli lääkehoitoa tarvitaan, tyroksiini ei ole aina sopivin vaihtoehto. Kun kroppa on kunnossa, tyroksiini on paras kilpirauhaslääke, Pöntynen tiivistää.