Unihäiriö, kilpirauhasen vajaatoiminta vai molemmat?

Julkaistu Kilpi-lehdessä 3/2016
Teksti: Vilho Ahola

Vaarallinen kansantauti
Joka viides suomalainen kärsii pitkäaikaisesta uniongelmasta ja yli 300 000 suomalaista käyttää unilääkkeitä vuosittain. Lääkärikäynnit uniongelmien vuoksi ja määrätyt unilääkereseptit ovat olleet viimeisen vuosikymmenen jyrkässä nousussa.
Unen merkitystä ei vielä täysin ymmärretä. Tiedetään sen olevan erittäin tärkeää eliöille koska uni on evoluutiossa säilynyt siitä huolimatta, että se asettaa eliön alttiiksi riskille, esimerkiksi petoeläimille. Unen aikana keskushermosto lepää, aivosolujen energiavarastot täydentyvät, muistijäljet ja opittu vahvistuu. Vuonna 2013 runsaasti huomiota saaneessa tutkimuksessa selvisi, että unen aikana aivoissa nestevirtaus muuttuu ja ikään kuin huuhtelee pois aineenvaihdunnan jätetuotteita.
Unenpuute tai heikkolaatuinen uni aiheuttaa paljon haittoja elimistön toiminnalle; stressi- ja tulehdusjärjestelmä aktivoituvat, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta heikkenevät samaan aikaan kun ruokahalu ja erityisesti himo runsasenergiseen sokeriseen ja rasvaiseen ruokaan lisääntyy. Elimistön vastustuskyky laskee, päättelykyky, muisti, reaktionopeus ja muu älyllinen suorituskyky heikkenevät. Myös mieliala, aloitekyky ja motivaatio laskevat. Myös hormonitasoissa tapahtuu epäedullisia muutoksia, mm. elimistön stressinsietokyvylle ja palautumiselle tärkeiden testosteronin ja kasvuhormonin eritys vähenee.
Unihäiriö ennustaa työkyvyttömyyttä ja usein edeltää masennusta. Toisaalta tiedetään, että unihäiriön tehokas hoito estää masennuksen puhkeamista. Unihäiriöisillä on myös jopa kolminkertainen riski sairastua aikuistyypin diabetekseen. Vuorotyöhön liittyvä unirytmin jatkuva muutos näyttää myös lisäävän kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen eli Hashimoton tyreoidiitin riskiä.

Unettomuus
Unettomuus on yleisin unihäiriö. Lyhytaikainen, tilapäinen unettomuus kuuluu normaaliin ihmiselämään eikä sitä pidetä sairautena. Määritelmällisesti unettomuushäiriön diagnoosi edellyttää univaikeuden ilmenemistä vähintään kolmena yönä viikossa kuukauden ajan.
Unettomuudesta valtaosa on toiminnallista unettomuutta jolloin unen ongelmien syynä ei ole mitään yksittäistä sairautta vaan ongelmat johtuvat kyseisen ihmisen luontaisesti nyky-yhteiskuntaan huonosti sopivasta vuorokausirytmistä (ns. ”iltavirkku”), stressistä, puutteellisesta unihygieniasta tai usein näiden yhdistelmästä. Puhtaasti unen huolenpidon eli unihygienian laiminlyömisestä johtuvaa unihäiriötä pidetään erillisenä tilana. Samoin vuorotyöhön ja aikaerorasitukseen liittyvät unihäiriöt ovat oman lukunsa. Nämä kaikki voivat toki aiheuttaa vaikeankin ja pitkäaikaisen eli kroonisen unihäiriön.
Unettomuuden hoito tulisi aina olla pääasiassa ja ensisijaisesti ei-lääkkeellistä. Lääkehoitoja tulisi käyttää korkeintaan lyhytaikaisena väliaikaisena tukena elintapahoitojen rinnalla. Lääkehoitoihin liittyy haittoja ja riskejä, unen laatu ei vastaa luonnollista unta, lääkkeisiin syntyy riippuvuus ja niiden teho heikkenee pitkäaikaiskäytössä. Tilapäisen unettomuuden pitkittynyt hoito unilääkkeellä on yleinen pitkäaikaisen unettomuuden syy. Elintapahoitoihin kuuluvat mm. oikeanlainen ravitsemus ja ruokailurytmi, unirytmistä huolehtiminen ja nukkumaanmenon sovittaminen elimistön luontaisiin vireystilarytmeihin, sopiva ja oikea-aikainen liikunta sekä stressinhallinta ja –hoito.

UNIAPNEA
Uniapneassa esiintyy yönaikaisia hengityskatkoja, joiden aikana elimistön happipitoisuus laskee ja usein henkilö havahtuu jatkuvasti, uni on pinnallista ja huonolaatuista. Uniapnea on unettomuuden jälkeen yleisin unihäiriö. Syyt ovat moninaiset mutta ehdottomasti tärkein on ylipaino joka ahtauttaa hengitysteitä ja kaulan aluetta. Myös leuan, nielun ja ylähengitysteiden yksilöllisellä anatomialla on merkitystä. Tärkeimpiä syitä epäillä uniapneaa ovat päiväaikainen väsymys ja kumppania häiritsevä kuorsaus. Kumppanin häiriintyminen kuorsauksesta ennustaa uniapneaa varsin voimakkaasti.
Elimistön yöllinen happivaje saa aikaan tulehdusreaktion käynnistymisen ja stressihermoston aktivoitumisen. Nämä johtavat moniin epäedullisiin muutoksiin elimistön toiminnassa, ruokahalussa ja aineenvaihdunnassa. Syntyy noidankehä jossa uniapnea pahentaa ylipainoa joka edelleen pahentaa uniapneaa. Uniapnea onkin merkittävä riskitekijä muun muassa aivoinfarktille, kakkostyypin diabeteksen puhkeamiselle ja vaikeutumiselle sekä verenpainetaudille. Se myös vaikuttaa epäedullisesti siitä kärsivien elinaikaan. Uniapneaa hoidetaan laitteella jonka tuottama ylipaine pitää hengitystiet avoinna unen aikana. Mikäli leuan asento lihasten rentoutuessa unen aikana on epäedullinen, voidaan käyttää suussa pidettävää uniapneakiskoa. Painonpudotus helpottaa merkittävästi tai jopa parantaa uniapnean ja elintapahoito onkin aina erittäin suositeltavaa.

Levottomat jalat oireyhtymä ja jalkojen periodinen liikehäiriö!
Näissä unihäiriöissä esiintyy jalkojen epämiellyttävää tuntemusta ja liikuttelutarvetta, joka häiritsee nukahtamista ja unta. Kyseessä on kaksi toisilleen läheistä sukua olevaa sairaustilaa. Syy tälle tilalle on osin tuntematon, ilmeisesti periytyvä. Häiriön on perinteisesti ajateltu syntyvän aivojen dopamiinijärjestelmässä, joka liittyy keskeisesti liikkeen säätelyyn. Tähän järjestelmään vaikuttavat lääkkeet toimivat myös yleensä
hyvin hoidossa, kunhan diagnoosi on oikea. Raudanpuutos aiheuttaa myös häiriön tässä järjestelmässä ja näistä oireista kärsivältä tulisikin aina selvittää elimistön rautavarastojen tila. Aivan lähivuosina on saatu viitteitä myös jalkojen kudoksissa esiintyvästä hapen puutteesta tämän tilan yhteydessä, joka sekin korjaantuu dopamiinijärjestelmään vaikuttavalla lääkkeellä. Unihäiriön jäljille saatetaan päästä jo potilaan kuvailemien oireiden perusteella mutta varmasti se löytyy laajassa unipolygrafiassa, jossa laitteen avulla mitataan lihasten toimintaa ja unen syvyyttä nukkumisen aikana.

MUUT UNIHÄIRIÖT
Unilääketiede tuntee näiden häiriöiden lisäksi joukon harvinaisempia unihäiriöitä kuten unijakson poikkeavuudet joissa potilaan biologinen kello joko edistää tai jätättää tai toimii täysin sattumanvaraisesti, narkolepsiaan liittyvä häiriintynyt yöuni, erilaiset unennäön aikaiset käyttäymishäiriöt sekä parasomniat (esim. unissakävely, kauhukohtaukset, painajaisunet jne.). Näiden diagnostiikka vaatii sekä asiaan perehtyneen lääkärin osaamista että riittävät valmiudet tutkia unenaikaisia tapahtumia ja elimistön toimintaa.

Unen häiriöt ja kilpirauhasen vajaatoiminta
Unihäiriöt ovat merkittävä erotusdiagnostinen sairausryhmä silloin kun epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta diagnoosi ei ole täysin yksiselitteinen tai kun todetun kilpirauhasen vajaatoiminnan hyvästä hoidosta huolimatta potilas voi huonosti. Kilpirauhasen vajaatoiminnan puhkeamiseen varsin usein liittyvä ylipainon kertyminen altistaa uniapnealle. Raudanpuute (jota kollegat Soppi ja Paul ovat ansiokkaasti käsitelleet tässä lehdessä numerossa 1/2015) voi puolestaan myös matkia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita mutta myös johtua siitä raudan imeytymisen heiketessä. Tämä voi puolestaan aiheuttaa levottomien jalkojen oireilua. Häiriintynyt ja epäsäännöllinen uni on merkittävä elimistön stressitekijä, jonka tiedetään myös lisäävän autoimmuunitautien kuten Hashimoton tyreoidiitin esiintymistä. Toisaalta on saatu viitteitä siitä, että jostain syystä Hashimoton tyreoidiitti saattaisi altistaa uniapnealle, vaikkei vajaatoimintaa olisikaan kehittynyt sen seurauksena. Väärin annosteltu kilpirauhashormonihoito voi myös johtaa unihäiriöihin.

Yhteenveto
Unihäiriöt ovat merkittävä kansansairaus jolla on paljon yhteneväisyyttä ja yhteyksiä kilpirauhassairauksiin kuten myös moniin muihin kansantauteihin. Unihäiriöitä tulisi aina ensisijaisesti hoitaa syyn mukaisesti ja tämä edellyttää modernia ja luotettavaa diagnostiikkaa. Jos unihäiriö paljastuu toiminnalliseksi unettomuudeksi, on sen hoito ensisijaisesti lääkkeetön elintapahoito. Haastavia kilpirauhaspotilaita hoitavien ja kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikkaa tekevien lääkäreiden tulisi tuntea myös unihäiriöiden diagnostiikka.

KIRJOITTAJASTA
Vilho Ahola on elintapalääketieteeseen perehtynyt yleislääkäri. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia potilaita hän on hoitanut jo vuosia endokrinologian erikoislääkärin ohjauksessa. Unihäiriöiden hoitoon syventymisen hän on aloittanut tänä vuonna dosentti Henri Tuomilehdon ohjauksessa ja ottaa vastaan unipotilaita Helsingin OivaUniklinikalla.sen hoito ensisijaisesti lääkkeetön elintapahoito. Haastavia kilpirauhaspotilaita hoitavien ja kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikkaa tekevien lääkäreiden tulisi tuntea myös unihäiriöiden diagnostiikka.

Kirjallisuutta
Unettomuuden käypä hoito -suositus

Lulu Xie et al. Sleep drives metabolite clearence from the adult brain Science 2013

Magrini A et al. Shiftwork and autoimmune thyroid disorders Int J Immunopathol Pharmacol 2006

Kawakami N. et al. Sleep disturbance and onset of type 2 diabetes Diabetes Care 2004

Fenton ME et al. The utility of the elbow sign in the diagnosis of OSA Chest 2014