Teksti: Mia Selroos-Palmgren
Linda (37) leikittää aurinkoista Aarni-poikaansa espoolaisessa kahvilassa. Aarni on vastikään oppinut kävelemään ja taaperon loputtomalla tarmolla sekä hurmalla hän ottaa haltuunsa niin kahvilan neliöt, äitinsä tarjoilemat naksut kuin viereisestä pöydästä touhua ihastelevan naisyleisönkin.
Linda elää parhaillaan todeksi haavettaan normaalista lapsiperheen arjesta. Vaikka raskaus ei koskaan ole itsestäänselvyys, on Lindan tarina kuitenkin osoitus siitä, miten vakavastakin sairaudesta huolimatta lapsihaaveista voi tulla totta – ja vieläpä ensiyrittämällä.
Basedowin tauti jo teini-ikäisenä
Linda sai tietää sairastavansa Basedowin tautia vuonna 1998, kun hän oli vasta lukioikäinen. Basedowin tauti on autoimmuunisairaus, joka on kilpirauhasen liikatoiminnan yleisin aiheuttaja.
”Oli todella haastavaa koittaa opiskella, kun koko kehoni kävi ylikierroksilla. Hormonilukemat olivat aivan pilvissä. Söin vähintään neljä lämmintä ateriaa päivässä, mutta painoni ei noussut ollenkaan. Samalla minua vaivasi kauhea väsymys, koska en pystynyt nukkumaan kunnolla”, Linda muistelee nyt ja pudistelee päätään koko teini-ikäänsä leimanneille oireille.
Linda kärsi myös struumasta, voimakkaasta sydämen tykytyksestä ja ulkonevista silmämunista, ennen kuin vuonna 2000 kilpirauhanen lopulta poistettiin. Siitä seurannutta kilpirauhasen vajaatoimintaa alettiin hoitamaan tyroksiinilla. Kesti kuitenkin useita vuosia löytää oikeanlainen tasapaino lääkkeen annostuksessa ennen kuin Linda tunsi itsensä jälleen yhtä toimintakykyiseksi kuin ennen Basedowin tauti -diagnoosia.
Realismia raskaushaaveisiin
Hoitamattomana kilpirauhasen vajaatoiminta vaikeuttaa usein raskaaksi tulemista. Myös alkion kehittymisen kannalta elimistössä on oltava normaali määrä tyroksiinia. Lindalla oli ollut haaveita perheenperustamisesta jo pitkään, mutta kroonisen sairautensa sekä korkean ikänsä vuoksi hän oli asian suhteen myös realisti.
”Otin 150 µg tyroksiinia päivässä ja kilpirauhasarvoni olivat ihan normaalit, mutta silti tilanne mietitytti. Mielessäni kävi, olisinko hedelmällinen ja pystyisinkö ylipäätään saamaan lasta. Kävin terveysasemallakin varta vasten kysymässä, että pääsisinkö tämän ikäisenä ja tällä sairaushistorialla heti hoitoon tai tarkempaan seurantaan, mutta minulle kerrottiin, että raskautta pitäisi yrittää ainakin vuoden ajan, ennen kuin apua alettaisiin harkitsemaan”, Linda kertaa nyt parin vuoden takaista aikaa.
Linda ja hänen miehensä päättivät olla kuitenkin optimistisia ja yrittää. Aarni ilmoitti tulostaan saman tien.
Säätelyä raskauskolmannes kerrallaan
Heti alkuraskauden aikana Linda pääsi neuvolassa tavallista tiiviimpään seurantaan. Tiheiden vointikyselyiden lisäksi neuvolan henkilökunta konsultoi myös Jorvin sairaalan endokrinologia raskauden edetessä.
”Jo ensimmäisellä yhteydenotollani neuvolaan vaadin TSH-reseptorin vasta-ainekoetta (TSHRAb), jolla selvitetään aivolisäkehormonin vasta-ainetuotanto. Perusterveydenhoidossa ja neuvolassa ei yleisesti ole erityisosaamista autoimmuunipotilaiden raskauksissa, jonka vuoksi otin jo ennen raskautta selvää, mitä minun tulee osata vaatia, jos tulisin raskaaksi. Tiesin, että kuulun riskisynnyttäjien ryhmään, joille kuuluu tavanomaista tiiviimpi veriarvojen seuranta”, Linda kertoo.
Lindan TSHRAb-arvo olikin kohollaan, mutta vain marginaalisesti. Sekä neuvolalääkäri että endokrinologi olivat sitä mieltä, että tuloksesta ei tarvinnut olla huolissaan.
Yleisesti kilpirauhashormonituotanto lisääntyy raskauden aikana ja siksi raskaana olevien vajaatoimintapotilaiden tyroksiiniannostusta on välttämätöntä nostaa, ennen kuin sikiön oma kilpirauhashormonituotanto käynnistyy.
Tyroksiinin lisäannostusta Linda sääteli vointiaan kuunnellen, sillä terveysasemalta tai neuvolasta ei osattu aluksi ohjeistaa tarkkoja nostomääriä. ”Otin itse selvää, millä tasoilla TSH:n viitearvojen piti olla eri raskauskolmanneksilla, jotta kasvavalla sikiöllä olisi kaikki hyvin. Nostin tyroksiiniannosta aluksi 25 µg, mutta sain siitä voimakkaat liikatoiminnan oireet. Jouduin puolittamaan annoksen ja vointini koheni, mutta sitten TSH nousi ja huolestuin, että se ylittäisi riskirajan, millä olisi voinut olla vaikutuksia raskauteen ja sikiöön”, Linda kertoo.
Kontrolleja neuvolassa oli kolmen viikon välein. Raskauden puolivälin paikkeilla Linda korotti tyroksiinin annostusta 50 µg:lla. Tämän jälkeen arvot pysyivät hyvällä tasolla eikä lääkitystä tarvinnut enää säädellä lisää. ”Tiiviimpi seuranta ja lopulta viiterajoissa pysyneet arvot toivat itselleni matkan varrella mielenrauhaa ja uskalsin alkaa luottaa, että kaikki menee hyvin”, Linda toteaa.
Perheenlisäystä pitkäaikaissairaudesta huolimatta
Ja niin kaikki lopulta menikin. Terve Aarni-poika syntyi Lindan perheeseen Espoon sairaalassa alkuvuodesta 2019. Suomessa aivan jokaiselta vauvalta otetaan syntymän jälkeen napaverestä TSH-näyte synnynnäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan poissulkemiseksi. Aarnilta arvo mitattiin vielä uudelleen viikko syntymän jälkeen, mutta kaikki oli hyvin eikä seurantaa ollut tarpeen jatkaa.
Linda toipui synnytyksestä normaalisti ja palautti lääkeannostuksensa saman tien raskautta edeltäneelle tasolle. ”Nykyisin otan tyroksiinia 125 µg ja 150 µg vuoropäiväsysteemillä. Ennen raskautta kilpirauhasarvoni heittelivät paljon, mutta ensimmäistä kertaa raskauden myötä ja sen jälkeen arvot tuntuvat löytäneen vihdoin optimaalisen tason.”
Ennen raskautta kuin sen aikanakin Linda haki aiheeseen liittyvää tietoa lähinnä asiantuntijoilta ja luotettavilta verkkosivustoilta. Hänen oli vaikea uskoa, että löytäisi ketään toista, jolla olisi vastaavanlaisia vertaiskokemuksia Basedowin taudista, kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja raskaudesta.
”Se onkin oikeastaan tärkein syy, miksi haluan jakaa nyt oman tarinani. Tulin raskaaksi ensi yrittämällä, 36-vuotiaana ja pitkästä sairaushistoriastani huolimatta. Olisi hienoa, jos esimerkkini pystyisi rohkaisemaan tai auttamaan vastaavassa tilanteessa olevia”, Linda hymyilee ja jatkaa: ”Ainakaan omien pelkojen ei kannata antaa astua lapsihaaveiden tielle.”