Julkaistu Kilpi-lehdessä 4/2016
Teksti: Maarit Mäkinen
Minun tarinani kilpirauhasen vajaatoimintasairaudesta on ollut sangen komplikas. Voidakseni palata siihen, mistä kaikki alkoi, täytyy mennä vuoteen 1996. Silloin sain ensimmäisen lapseni. Uskon, että vajaatoiminta puhkesi silloin. Raskaus oli äärimmäisen hämmentävä, sillä olin yhtä aikaa erittäin hyvässä voinnissa (henkisesti), mutta kroppa päätti toisin, sillä oksensin rajusti päivittäin varsin pitkään. Kärsin myös rajusta migreenistä. Sinnittelin kuitenkin töissä minkä pystyin. Onneksi olo helpottui raskauden loppua kohti. Kuitenkin, esikoiseni synnyttyä olin sekä onneni kukkuloilla, koska lapsi oli erittäin toivottu, että yhtä aikaa omituisen väsynyt, suorastan totaalisen uupunut. Myös mielialani vaihtelivat suuresti. Olen yleensä iloinen, toimelias ja positiivinen luonne. Nukkumiseni myös häiriintyi suuresti. Vaikka poika nukkui erittäin hyvin, minä lakkasin nukkumasta. Huono nukkuminen on jatkunut tähän päivään saakka, minkä uskon johtuvan juuri vajaatoiminnasta.
Ihmettelin kovasti outoa olotilaani, koska olimme kuitenkin lapsesta kovasti onnellisia ja kaikki oli muutoin erittäin hyvin. Minulle tarjottiin muun muassa masennuslääkkeitä, sydämen rytmihäiriölääkkeitä ja unilääkkeitä sekä puhuttiin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Kukaan ei kuitenkaan tajunnut tarkistuttaa kilpirauhasarvojani.
Ikävä kyllä aikaa kului, ja vasta kymmenisen vuotta myöhemmin valveutunut työpaikkalääkärini tajusi kysyä, onko minulta koskaan katsottu kilpirauhasarvoja. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta. Ne tarkistettiin. Arvot olivat aivan alarajoilla. Aloitettiin kilpirauhaslääkitys. Ikävä kyllä sekään ei mainittavasti korjannut oloa, vaikka se nostettiin niin suureksi kuin mahdollista. Olen kuitenkin jotenkin oppinut ajan kanssa elämään oireitteni kanssa, sekä tietyillä elämäntavoilla ja muun muassa ruokavaliolla helpottamaan oireiluja.
Olen omalla kohdallani huomannut että minulle sopii tietyntyyppinen ruoka. Syön kasviksia, marjoja, kalaa, kanaa, lihaa jonkin verran, kananmunia, sieniä, siemeniä, pähkinöitä, hyviä rasvoja ja öljyjä (omega kolmosta), avokadoa, rahkaa, turkkilaista jogurttia ja hapanmaitotuotteita. Vältän sokeria ja valkojauhotuotteita. Makeutan esimerkiksi rahkan luonnon stevialla. Syön täysjyväkauraa ja -ruista. Tällä tavoin myös paino pysyy kurissa. Syödessäni valkojauhotuotteita ja sokeria alan heti voida huonommin ja myös lihoa. Oma havaintoni ruokavaliosta on, niin kuin yleisesti on tiedossa, että vajaatoimintaa sairastavan elimistö toimii laiskasti, koska kilpirauhanen on elimistön moottori. Jos se toimii laiskasti, koko elimistö on ”hitaalla”. Se minkä olen huomannut, on, että minulla alkaa heti kertyä sellainen vatsapömppö tuohon rintojen alle, jos syön vehnäjauhotuotteita, perunaa, pastaa, valkoista riisiä tai sokeripitoisia tuotteita. Sen vuoksi vältän niitä. Kun jätin ne pois ruokavaliosta, laihduin 15 viikossa 15 kiloa ja vielä ihan suhteellisen helposti. Tämä on oma päätelmäni oman kokemuksen kautta, ei siis mikään lääkärin diagnoosi. Jos kuitenkin kärsit liikakiloista tämän sairauden kanssa, kannattaa ainakin kokeilla sokerin ja alkojauhotuotteiden jättämistä. Minulla se ainakin toimii loistavasti. Kyseessä on kuitenkin loppuelämän ruokavalio.
Liikun myös monipuolisesti, se myös auttaa sairauden hallinnassa. Käyn tules-jumpassa, kuntosalilla, vesijumpassa, hiihdän, lenkkeilen koiran kanssa ja käyn syvävenyttelyssä. Vältän kuitenkin liian kovaa rääkkiliikuntaa, koska se ei selvästi sovellu kropalleni. Kudoksia hapettava ulkoilmaliikunta tuntuu parhaalta, samoin kohtuullinen jumppaaminen. Venyttely ja rentoutumisharjoitukset ovat erittäin tärkeitä, koska kropan palautumisessa minulla on ongelmia. En saa myöskään haalia itselleni liikaa tekemistä päiviini.
Päivärytmin pitäisi myös olla säännöllinen, samoin nukkumaanmeno- ja heräämisaikojen. Laitan tarkoituksella sähköiset laitteet kuten tabletin ja kännykän kiinni iltakymmeneltä ja alan levätä. Päivällä minun täytyy myös levätä, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Kehoni tarvitsee lepoa senkin takia, että minulla on myös reuma ja fibromyalgia. Itsehoidon opettelu oli alussa vaikeaa, koska olen luonteeltani sellainen, että minulla pitää aina olla jotain tekemistä. Oli vaikeaa opetella ”pakkolepäämistä” päivittäin, mutta nykyään se jo sujuu. Kaipa se ikäkin vaikuttaa asiaan, kun vuosia on jo mittarissa 47.
Matkat ja tietyt irtiotot arjesta ovat myös tuiki tärkeitä. Olen myös käynyt kuntoutuslomilla, ne ovat todella hyviä. Lapseni alkavat jo olla aikuisia, ja meillä onkin sellainen tapa, että suunnittelemme aina etukäteen mihin seuraavaksi matkustamme, ja sitten alamme yhdessä säästää siihen rahaa. Seuraava matkakohteemme on tammikuussa Thaimaa. Olenkin sanonut lapsille, että ihmisellä pitää aina olla edessäpäin jotakin mukavaa, mitä ajatella ja tavoitella. Se tuo elämään mielekkyyttä ja vie pois ajatuksia sairauksista ja muista ikävistä asioista.
Nautin myös luonnossa liikkumisesta pienen koirani, pitkäkarvaisen chihuahuan, kanssa. Asun Keurusselkä-järven rannan tuntumassa, olohuoneeni ikkunasta näkyy järvi joka antaa minulle suunnattomasti voimaa. Lähiseudun kauniit luontopolut ja hiihtoladut hoitavat niin kroppaa kuin mieltä. Minulla onkin niin paljon asioita joista olla kiitollinen joka päivä. Terveet lapset ja läheiset ovat elossa. Olen kaikesta huolimatta ollut hyvin onnekas.
Positiivista voimaa teidän jokaisen elämään!