Panun tarina
(Artikkeli julkaistu Kilpi-lehdessä 4/2011)
Teksti: Juhani Hiltunen
Näyttelijä ja ohjaaja Panu Vauhkosella on tulevaisuudelleen vain yksi toive.
Terveys.
Vauhkonen myöntää, että toki muitakin haaveita on, mutta hän näkee asian niin, että terveys mahdollistaa elämisen ja elämisen kautta syntyy asioita.
Vauhkonen sai kilpirauhasen vajaatoimintadiagnoosin joulukuussa 2008. Diagnoosi tuli miehelle suurena helpotuksena kolmen vuoden väsymysoireilujen jälkeen.
–Oireillani oli selkeä aiheuttaja. Diagnoosista alkoi matka ikään kuin omilta äärialueilta kohti sisempää itseä. En tiedä. Tältä kolmen viime vuoden matka on tuntunut. Ja se matka on ollut takaisin elämään, Vauhkonen kertoo.
Alakuloinen ja energiaton olotila
Vauhkonen kertoo olotilansa olleen ennen diagnoosia alakuloinen ja energiaton.
–Vaikka tein paljon asioita ja vastapainoksi lepäsin ja söin hyvinkin terveellisesti, tuntui ettei energia riitä mihinkään. Ja lopulta mikään ei oikein tuntunut kiinnostavan.
Vauhkonen syytti itseäni laiskuudesta ja ajatteli myös olevansa hidasälyinen.
–Jotenkin kyllä tajusin asioita, mutten oikeasti ymmärtänyt niiden merkityksiä. Jossain vaiheessa ajattelin olevani masentunut. Vaimoni, joka työskentelee psyykkisten sairauksien parissa, piti minua enemmänkin alakuloisena kuin masentuneena.
Päivästä ei selvinnyt ilman päiväunia
Syksyllä 2008 Vauhkonen alkoi olla tosi väsynyt.
–Päivästä ei vain selvinnyt ilman parin kolmen tunnin päiväunia. Eikä niiden jälkeenkään oikein päässyt käyntiin. Olin jättänyt tupakoinnin ja alkoholin kokonaan pois, mutta sekään ei auttanut.
Väsymyksen lisäksi asiat tuntuivat menettäneen merkityksensä.
–Tiesin, mitä värit ovat, mutta ne eivät aiheuttaneet mitään tunnereaktiota. Lisäksi en ollut moneen vuoteen kokenut esimerkiksi onnistumisen tunteita. Näön kanssa alkoi myös olla ongelmia. Kaikki ympärillä alkoi olla yleiskuvaa vailla syvyyttä. Lisäksi paino tuntui nousevan, vaikka söi vain ruisleipää. Kaikki nämä ongelmat niputin väsymyksen aiheuttamaksi. Kuvittelin, että vastikään syntyneen pienen tytön isän kuuluukin olla väsynyt, Vauhkonen kuvailee.
Äidillä ja siskolla sama vaiva
Lopulta heräsi epäily vaivojen syystä, kun hänen äidillään ja siskollaan todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta.
–Vetosin sukurasitteeseen ja lääkäri kirjoitti heti lähetteen. Verikoe varmisti asian. Minun kohdallani ei ollut epäilystäkään asian suhteen.
Vauhkosen TSH oli 19, T4v-arvoa hän ei enää muista.
–Näiden kahden balanssia opettelen tunnistamaan. Tiedän mitä ne tarkoittavat, mutten täysin tunnista fyysisesti arvojen heittoa.
Sairauteensa liittyen Vauhkosella on ollut suuri asia opetella hyväksymään menetetyt mahdollisuudet.
–Entä jos olisin silloin ja silloin ollut täydessä iskussa? Mitä olen menettänyt ja niin edelleen, helsinkiläinen miettii.
Vauhkonen kääntää asian myönteiseksi, vaikka välillä ajatusten aallot lyövätkin kallon laidasta toiseen ja tuntuu, ettei herää.
–Elämästä on kuitenkin nautittava. Joka päivä voi antaa mielen piirtää oman maailman uusiksi.
Muiden kokemukset kiinnostavat
Vauhkosta on häirinnyt lääkärien suhtautuminen kilpirauhasvaivoihin.
–Lääkäri esimerkiksi mainitsi, että jos joku sairaus pitäisi valita, niin se olisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Vähättelevästä sävystä huolimatta se rauhoitti mieltä.
Lääkäri ohjeisti miehen kontrolliin puolivuosittain ja kertoi, miten lääke otetaan. Vauhkonen ei itse hakenut juurikaan lisätietoa muualta, vaan on enemmänkin keskittynyt havainnoimaan omia tuntemuksia.
–Nyttemmin kun nämä tuntemukset ovat vaihdelleet välillä päivittäinkin, on herännyt kiinnostus tietoa kohtaan. Erityisesti muitten ihmisten kokemukset asiasta kiinnostavat. Oireethan ovat hyvinkin yksilöllisiä. Taidealalla kun olen ja tyroksiini on elintoimintoja ylläpitävä hormoni, niin sairaudesta on sujuvasti tullut itselleni elämän metafora jatkuvan olotilan vaihtelun myötä.
Vertaistuki erittäin tärkeää
Ketään syyttämättä, Vauhkonen on varma, että kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia ihmisiä on paljon enemmän kuin viralliset tilastot kertovat.
–Yksi tai muutama verikoe on helppo tapa tarkistaa asia. Se on halpa hinta verrattuna hoitamattomuuteen tai väärään diagnoosiin.
Vauhkonen perustaa käsityksenä siihen, että melkein jokaisella, jonka kanssa hän on asiasta puhunut, on joku kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaa sairastava sukulainen tai tuttu.
Vertaistukea Vauhkonen pitää erittäin tärkeänä.
–Puhuminen toisen saman sairauden kanssa painiskelevan ihmisen kanssa on parasta henkistä hoitoa. Se auttaa havainnoimaan ja tunnistamaan myös omia oireita, joita ei välttämättä ole huomannut.
Myös Kilpirauhasliitolle lohkeaa kiitosta.
–Liiton toiminta edesauttaa tiedon leviämistä ja kilpirauhassairauksiin kiinnitetään enemmän huomiota. Itselleni diagnoosi oli käänteen tekevä asia elämässäni.
Nykyisin Vauhkonen on suht´koht sinut kilpirauhasensa kanssa, mutta ei elo sen kanssa ongelmatontakaan ole.
–Päivät menee hyvin. Aamuisin mieli saa kehon kiinni vasta parin kolmen tunnin kuluttua heräämisestä.
Vajaatoimintaansa Vauhkonen hoitaa vain tyroksiinilla.
–Lisäksi pidän alkoholin käytön aikalailla minimissä. Olen huomannut, että alkoholi kiihdyttää jotenkin liikaa ja aiheuttaa pahaa oloa, vaikka nauttisi kohtuudellakin.
”Näytteleminen on erityisen hauskaa vastuuttomuudessaan”
Virtasalmella vuonna 1972 syntynyt Panu Vauhkonen on teatteritaiteen maisteri, näyttelijä ja av-työn ammattilainen. Hän opiskeli teatterikorkeakoulussa vuosina 1995–1999.
Vauhkonen on näytellyt lukuisissa tv-sarjoissa, kuten Kylmäverisesti sinun, Kotikatu, Taivaan tulet ja Alavilla mailla hallanvaara sekä elokuvissa, kuten Vares –sukkanauhakäärme.
–Mielenkiintoisimmat teatteriduunit ovat olleet kaksi tekemääni ohjausta Teatteri Imatraan vuosilta 2004 ja 2006 ja Helsingin kaupunginteatterin näytelmät Jeesus hyppää metroon ja Gagarinin tie. Tänä syksynä kuvattu Helsingin Herra oli myös jollain tapaa haastava.
Ohjaamista Vauhkonen pitää vaativana.
–Näytteleminen puolestaan on vastuuttomuudessaan erityisen hauskaa, mies vertailee.
Viime vuonna Vauhkonen opiskeli tv-dokumentaristiksi.
–Ensimmäinen virallinen työ on tekeillä. Toimin siinä apulaisohjaajana. Ohjaajana on kurssitoverini Ilkka Kilpeläinen. Jos asiat menee suunnitellusti, dokumentti tulee ulos keväällä 2012 ja on nimeltään Domus Perkele. Omaa dokumenttia alan kuvaamaan vuoden vaihteessa, Vauhkonen kertoo.
Näyttelijä Panu Vauhkonen ryhtyi Kilpirauhasliiton Sharewood-tukijaksi oman kilpirauhassairautensa myötä.