Outin tarina
(Artikkeli julkaistu Kilpi-lehdessä 3/2011)
Teksti Juhani Hiltunen
Outi Broux: Kaikkea muuta hoidettiin ja lääkittiin, mutta kilpirauhasta ei epäilty
Läheskään jokaisella kilpirauhaspotilaalla diagnoosin saanti ei käy käden käänteessä. Muoti- ja kauneusalan huippuammattilainen, valokuvaaja Outi Broux on yksi heistä.
– Diagnoosin saanti vei noin kaksi ja puoli vuotta, Broux huokaa.
Hän hakeutui lääkärille sietämättömän väsymyksen takia.
– Kaikkea muuta hoidettiin ja lääkittiin, mutta kilpirauhasta kukaan ei epäillyt.
Aluksi epäiltiin burnoutia, mutta sittemmin lääkäri arveli, että kyseessä täytyykin olla masennus ja siihen määrättiin myös lääkitys. Tilanne ei kuitenkaan parantunut.
– Masislääkkeet vain pahensivat tilannetta ja oireet lisääntyivät. Olo oli hirveä, Broux muistelee.
30 kiloa lisää painoa
Outille kertyi peräti 30 kiloa painoa lisää ja muitakin ongelmia tuli. Keuhkoihin ja vatsaonteloon kertyi nestettä, kädet muuttuivat sinisiksi.
Outin elämänlaatu heikkeni entisestään. Onnellisuuden tunteet katosivat kokonaan ja hän koki elävänsä kuin tasapaksussa tuubissa. Olo oli kuin väärällä nopeudella soitetulla vinyylilevyllä, joka vouvaa ja pikkuhiljaa hidastuu.
– En jaksanut yhtään mitään, liikkuminenkin jäi lähes kokonaan. Olin ahdistunut, haluton, väsynyt ja kärsin univaikeuksista. Keskittymiskyky ja jaksamiskyky olivat aivan äärirajoilla, Outi Broux luettelee tuolloisia ongelmiaan.
Broux alkoi epäillä, ettei masennusdiagnoosi ollut oikea ja hän pelkäsi kaikkea mahdollista, vielä vakavampia sairauksia.
– Menin uudelleen lääkärille ja taas epäiltiin ainoastaan masista, ja lääkitystä vain lisättiin. Olin erittäin huolissani siitä minkälainen oloni on oikeasti ilman lääkkeitä. Aloin pelätä kaikkea mahdollista, kun ei jaksa mitään, eikä pysty mihinkään.
“Naiivi luotto lääkäreihin”
Broux laskeskelee, että hänellä oli pää sumeana kolmisen vuotta, eikä hän itse osannut epäillä kilpirauhasongelmia vaivojensa syyksi.
– Tarkkoja muistikuvia tuolta ajalta ei ole, mutta ihmettelin kovasti, että mikseivät masislääkkeet auta olotilaani mitenkään. Mutta silti minulla oli naiivi luotto lääkäreihin, ajattelin, että kyllä lääkärit tietää.
Viimeinen pisara Brouxille oli se, että karvoitus alkoi karista myös intiimialueilta olemattomiin.
– Menin jälleen kerran lääkärille ja ihmettelin, että mikä se tämmöinen masennus on, joka vie häpykarvatkin. Ja taas masislääkitystä vain lisättiin ja muutettiin.
“Olin jo aivan lopussa”
Apu löytyi vasta kun yksi lääkärinä toimiva Brouxin sukulaismies keksi kysyä, että onko kilpirauhasarvot otettu.
– Olin jo lähes tulkoon lopussa ja kun lopulta sain diagnoosin, se oli suunnaton helpotus. Silloin alkoi itsensä hoitaminen, jätin masislääkkeet heti pois, aineenvaihdunta alkoi toimia ja kilot alkoivat karista. Kuulokin alkoi parantua, sitä en ollut huomannutkaan aiemmin muiden oireiden vuoksi.
Diagnoosiarvojaan Broux ei muista, mutta se on jäänyt mieleen, että arvot olivat karseaa luettavaa. Eikä Broux edelleenkään hoida itseään viitearvojen, vaan olonsa mukaan.
– Yksi ongelma on se, miten lääkärit tulkitsevat viitearvoja. Niiden sijaan lääkärien pitäisi kuunnella paljon enemmän potilasta, ja selvittää onko olotila parantunut.
“Ärsyttävää ja raivostuttavaa”
Brouxin mukaan liiallinen numeroihin tuijottaminen on äärimmäisen ärsyttävää.
– Oireita ilmenee hiipien ja vain viitearvoja katsotaan, mikä on raivostuttavaa. Lisäksi ihmettelen, miksi kilpirauhasarvoja ei katsota useammin, sillä sehän on yksi halvimmista testeistä, Broux hämmästelee ja arvioi, että monelle lääkärille tuntuu olevan lisäksi epäselvää, miten kilpirauhassairauksia pitäisi hoitaa.
– Ihmisten pitäisi itse osata epäillä kilpirauhasta ja pyytää kokeita, hän arvioi ja lisää kokemustensa aiheuttaneen hänelle myös jonkinlaisen auktoriteettikriisin.
Ihmisille, jotka osaavat jo epäillä kilpirauhasongelmia, mutta lääkäri ei niitä suostu tutkimaan tai määräämään lääkitystä nipin napin viitteissä olevilla arvoilla, Brouxilla on vain yksi vinkki.
– Joudun sanomaan, että vaihda lääkäriä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat joutuneet käymään jopa kolmella tai neljällä lääkärillä ennen kuin lääkitys on irronnut.
Vähähiilarinen linja puree
Nyt Broux kokee voivansa erittäin hyvin. Ylimääräiset kilotkin ovat hävinneet jo aikoja sitten.
– Pitää vain kuunnella omaa kroppaa, se kertoo, mitä tehdä. Kokemukseni ennen diagnoosia herätteli voimakkaasti oman kehon tuntemisen tärkeyttä.
– Nyt kuuntelen varsinkin sydäntäni, sitä pidän tahtipuikkona. Erityisesti tarkkailen lepopulssiani, etteivät lyönnit kiihdy liikaa. Tyroksiinin yliannos on pahasta sydämelle, se pitää tiedostaa. Tiedän milloin vointini on hyvä.
Broux on nostanut terveet elämäntavat kunniaan ja muuttanut ruokavalionsa matalahiilihydraattiselle linjalle.
– Syön enemmän vihreää ja lihaa ilman pastaa, perunaa tai ranskalaisia. Sämpylöitä ja vaaleaa leipää en syö, vain ruisleipää. Olennaista on nauttia päivän hiilarit aamulla.
Paheita sopivasti
Kuitenkaan Broux ei pidä itseään terveysintoilijana, vaan itsestään huolehtivana ihmisenä.
– Paheitakin pitää olla sopivasti. Esimerkiksi mässypäivä kerran viikossa kuuluu asiaan, Broux virnistää.
Broux ottaa ruokavaliossaan myös insuliinit huomioon, jotta diabeteksesta ei olisi vaaraa.
– Myös rautalääke ja verenpainemittari kuuluvat asiaan. Huonot kilpirauhasarvot, korkea verensokeri ja noussut verenpaine voi olla tappava yhdistelmä, Broux lisää.
Kilpirauhaskontrolli Brouxilla on nyt kontrolli kahdesti vuodessa. Annosta on vuosien varrella säädelty, ensin ylöspäin ja kun sydämentykytyksiä ilmeni, annosta laskettiin nykyiseen yhden tabletin päiväannokseen.
– Joinakin päivinä otan vain puolikkaan. Myös aurinko ja mieliala vaikuttavat vointiin.
Brouxin vajaatoiminta on autoimmuunireaktion aikaansaannosta ja hän arvelee, että sen taustalla voi hyvinkin olla krooninen stressi