Outin tarina
Ammatikseen tanssinut Outi Alaja, tällä hetkellä 52, sai joulukuussa 2006 kuulla sairastavansa kilpirauhasen vajaatoimintaa. TSH-arvo oli 253. Taustalla oli kilpirauhasen tulehdus. Nyt jälkeenpäin ajatellen kolmisen vuotta jatkuneet vatsavaivat, väsymys ja apeus löysivät selityksensä. Diagnoosin tehnyt terveyskeskuslääkäri Haagassa antoi hyvät ohjeet tyroksiinin ottamisesta, neljä sivua sairaudesta kertovaa tekstiä ja lähetteen jatkotutkimuksiin. Outi etsi netistä lisää tietoa sairaudestaan ja löysi samalla yhdistyksemmekin.
Diagnoosin saaminen ja hoidon aloitus olivat helpotus, mutta sairaalan konsultaatiopoliklinikan ja terveyskeskuksen välissä seilaaminen kiristi nopeasti tunnelman. Konsultaatiopoliklinikka ilmoitti, että he tapaavat potilaan vain muutaman kerran ja ohjaavat sitten jatkohoitoon muualle. Sairaana ja väsyneenä asioiden hoitaminen tällaisessa ympäristössä tuntui liian raskaalta. Onneksi Outin äiti tuli avuksi. Outi toteaakin, ettei olisi tässä ilman hänen apuaan.
Jälkeenpäin selvisi, että tyroksiiniannosta oli lisätty liian nopeasti, eikä elimistö pysynyt vauhdissa mukana. Aloitusannos oli puolikas 25 mikrogramman tabletista, ja sitä nostettiin aina parin viikon välein kunnes päästiin kahteen tablettiin. Sairauslomaa ehti kesään mennessä kertyä neljä kuukautta. Välillä Outi oli kaksi viikkoa töissä, mutta joutui pian taipumaan toiseen kahden kuukauden sairauslomajaksoon. Oli pakko myöntää itselleen, että ei kerta kaikkiaan ollut työkunnossa.
Eräät talven ja kevään aikana tavatut lääkärit jättivät todella ikävän vaikutelman. Tuntui, että kukaan ei oikeasti kuunnellut Outia ja hänen oireitaan, vaan tuijottivat vain arvoja.
Outin suvussa on esiintynyt kilpirauhassairauksia. Vilkkaalle ja sosiaaliselle Outille elämän tärkeät asiat menivät oman sairauden myötä uudelleen pohdittaviksi. Tanssi on ollut rakas ammatti. Outi on käynyt mm. kahdesti Kuubassa saamassa jatkokoulutusta ja vetänyt Suomessa ahkerasti tanssitunteja. Vuoden 2007 tammikuussa hän testasi kuntoaan ja huomasi jaksavansa tanssia vain 10 sekuntia! Tyroksiinitaso saatiin kuntoon ja Outi pystyy taas vetämään tanssitunteja. Ensimmäisen tunnin jälkeen kesällä 2007 ilo voimien palaamisesta ja tunne normaalista väsymyksestä tuli esiin helpotuksen itkuna.
Lääkäri on todennut, ettei kilpirauhasesta ole enää juuri mitään jäljellä. Loppukin kuulemma kuihtuu rusinaksi. Näin Outi on jatkossakin tyroksiinitablettien varassa. Lääkkeen ottaminen aamuisin on kuitenkin pieni vaiva kun ajattelee sitä kuinka paljon lääkitys auttaa.
Outi korostaa, ettei pelkkä lääkkeeseen turvautuminen riitä. Ihmisen on otettava vastuu itsestään. On huolehdittava säännöllisistä elämäntavoista, terveellisestä ravinnosta, riittävästä levosta ja liikunnasta. Kaiken perustana on oma jaksaminen. Meidän tulee olla armollisia itsellemme. Raskaat ja vaikeat tehtävät voi huoletta siirtää myöhemmäksi. Hyvät hetket puolestaan antavat voimaa huonoihin päiviin.
Pitää myös olla rehellinen itselleen, Outi muistuttaa. – Kun tunnen olevani heikko, pyydän läheisiltä apua. Ystävät ja läheiset voisivat itsekin tarjota apua tai ainakin pitää yhteyttä ja kutsua mukaan yhteisiin menoihin. Usein sairastuneet jätetään yksin. Onko syynä läheisten pelko kohdata vaikeita asioita kokenut ihminen?
// Vertaistarina on julkaistu alun perin vuonna 2013. Tekstiä on päivitetty vuonna 2023.