Tyroksiinin puutetta vai laiskuutta

Annan tarina

Kilpirauhasen vajaatoiminta on jo monta vuotta vaikuttanut elämääni. Pahinta oli aika ennen diagnoosin saamista.

Lukion viimeiset vuodet ja opiskelemaan pyrkimiset menivät kuin unessa. Perhe oli vahvasti sitä mieltä, että kaikki johtui laiskuudestani. Koko ajan pahenevaa väsymystä, palelua, hiusten lähtöä, kynsien liuskoittumista tai ihon kuivumista ja hilseilyä ei osattu yhdistää kilpirauhasen vajaatoimintaan. Pulssi oli myös hämmästyttävän hidas. Vasta kun kilpirauhanen alkoi suurentua, perhe heräsi. Olen nimittäin suvun neljäs nainen, jolla on ongelmia kilpirauhasen kanssa.

Laboratoriokokeet osoittivat selvää vajaatoimintaa. Lääkkeeksi määrättiin tyroksiinia. Samaa, mitä isoäiti ja äiti käyttävät! Olin vasta 20-vuotias!

Olo alkoi tulla paremmaksi, jaksoin jo nähdä kavereitakin töiden jälkeen. Kaikki aika ei mennyt enää nukkumiseen. Kun tyroksiinitaso alkoi nousta, tukkaa lähti taas, mutta pian alkoi kasvaa tilalle uusia hiuksia. Aloin opiskella, ja energiaa riitti. Siinä vaiheessa olisi pitänyt käydä uusimassa resepti, mutta se jäi. Olohan oli muutenkin hyvä.

Vähitellen läheiset alkoivat ihmetellä oireiden palaamista. Iho hilseili, tukka lähti, nukutti, paino oli noussut yllättäen. Kun huomattiin, että nukun pitkälle iltapäivään ja että minulla on paksun peiton alla vielä legginsit ja villasukat, oli pakko varata aika lääkäriltä.

Kävi ilmi, että vajaatoiminta oli lääkkeiden lopettamisen jälkeen palannut. Tyroksiinia minun on otettava ilmeisesti koko loppuelämä, ellei vajaatoiminta jostain syystä muutu Basedowin taudiksi ja liikatoiminnaksi. Niitäkin suvussa on ollut.

Kokemuksesta viisastuneena pyrin ottamaan tabletin joka aamu ohjeen mukaan. Puolen vuoden lääkityksen jälkeen voin taas hyvin. Ja nyt aion uusia reseptin kun sen aika tulee.

Joskus olen miettinyt olisiko elämäni sujunut toisella tavalla, jos diagnoosi olisi tehty jo lukioaikana. Ylioppilaskirjoitukset olisivat varmaan menneet paremmin, kun olisin jaksanut lukea niihin. Mutta olen iloinen, että päädyin opiskelemaan ensin lähihoitajaksi ja sitten sosionomiksi. Opiskellessa ja töissä tutuiksi tulleet ihanat ihmiset olisivat muuten jääneet tapaamatta.

Nuoret, tervetuloa mukaan!

Pääkaupunkiseudun kilpirauhasyhdistys kutsui lokakuussa 2007 nuoria kilpirauhaspotilaita tutustumaan toisiinsa ja juttelemaan. Yhdistys on saanut paljon 70- ja 80-luvulla syntyneitä jäseniä. Mukaan voi tulla, vaikkei olisikaan yhdistyksen jäsen.

Terveiseni jokaiselle nuorelle: jos sinulla tai kaverillasi on todettu tai epäillään kilpirauhasen sairautta, voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla anna.muradjan(at)student.diak.fi.

Etusivulta löydät linkit, joissa esitellään lyhyesti mm. vajaa- ja liikatoiminnan oireet.
Vaikka lääkäreiden tekemät selostukset ovat hyviä, moni kaipaa lisäksi tietoa siitä, miltä oireet ja hoito todella tuntuvat. Onko tosiaan helppo sopeutua koko elämän kestävään lääkitykseen? Onko normaali elämä enää mahdollista? Onhan se, ja siinä toiset saman sairauden kanssa tutuiksi tulleet voivat olla hyvänä apuna.

Takaisin ylös