Vajaatoimintadiagnoosi vauvasta saakka

Seppo Stenin tarina

Haluaisimme esitellä lukijoille yhden yhdistyksemme perustajajäsenistä ja aktiivisen tukijan Seppo Sténin. Moni on varmaan kiinnittänyt tilaisuuksissamme huomiota rauhalliseen ja hienostuneeseen herrasmieheen. Oli ilo päästä tutustumaan häneen hiukan paremmin haastattelua tehtäessä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnasta huolimatta Seppo Stén jaksaa olla aktiivinen auttaessaan muita. Hänen elämäntarinassaan korostuvat pitkät linjat – pitkä avioliitto, pitkä työrupeama ja pitkä hoitosuhde lääkäriin.

Varhainen diagnoosi

Seppo oli 2 kuukauden ikäinen kun Arvo Ylppö totesi hänellä kilpirauhasen vajaatoiminnan. Tuossa vaiheessa lääkärit epäilivät jo, ettei poika ehkä jäisi edes henkiin. Lääkitys kuitenkin auttoi. Seppo muistelee palelleensa jopa kesäisellä heinäpellolla. Jatkuvan väsymyksen takia häntä pidettiin laiskana. Silloinen perhelääkäri päätti kokeilla miten Sepon terveydentila muuttuisi kun tyroksiini jätetään pois. Ilman lääkitystä vajaatoiminta tietenkin paheni. Lukion 6. luokalla tuli ehdot matematiikasta, sillä energia ei riittänyt täysipainoiseen opiskeluun. Tässä vaiheessa tyroksiinilääkitys aloitettiin uudelleen ja olo parani. Pysähdyksissä ollut pituuskasvukin palautui 16-vuotiaana. Välillä vajaatoiminta kääntyi jo liikatoiminnaksi, ja Seppo jäi seitsemännelle luokalle.

Hän kuitenkin kirjoitti ylioppilaaksi ja meni opiskelemaan historiaa. Jatkuvan väsymyksen vuoksi opinnot kärsivät ja Seppo siirtyi töihin isänsä yritykseen. Hän opiskeli työn ohella ja suoritti kauppaopiston.
Lääkityksen kanssa oli ajoittain ongelmia, sillä yksi tyroksiinitabletti oli liian pieni annos ja kaksi liian suuri. Vuonna 1957 Marian sairaalasta löytyi professori Hernberg, joka määräsi Thyranon-lääkettä. Hoitosuhde tähän lääkäriin kesti kaikkiaan 25 vuotta.

Talvella 1970 Seppo joutui kahdeksi viikoksi sairaalaan. Tutkimusten jälkeen lääkkeeksi tuli Thyroxin. Annos oli melko suuri, 2,5 tablettia vuorokaudessa. Tällä hoidolla olo koheni ja palelukin loppui. Sama lääke on ollut käytössä tähän päivään saakka, annoskoko vain on vaihtunut yhteen tablettiin.

Kaikkiaan Seppo työskenteli perheyrityksessä 30 vuotta ja jäi eläkkeelle konttoripäällikkönä vuonna 1983 vähän yli 50-vuotiaana. Työpaine ja keskushermoston sairaus pahensivat kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamaa väsymystä. Seuraavassa määräaikaistarkastuksessa lääkäri totesikin. että eläkkeelle jäämisen jälkeen Sepon kunto oli parantunut.

Apua ja hyvää mieltä

Äidin puolelta periytynyt huonokuuloisuus johdatti Sepon Helsingin Huonokuuloiset ry:hyn, josta löytyi myös tuleva vaimo. Avioliitto solmittiin vuonna 1963 ja se kesti 39 vuotta, aina vaimon kuolemaan saakka. Eläkevuosien alettua aviopari vietti kesiä mökillä, matkusteli ulkomailla ja ruska-aikaan Lapissa. Seurana olleet kolme koiraa innostivat liikkumaan. Niistä viimeinen oli Kuulokoirayhdistyksen avulla koulutettu. Vaimon kuoltua koirasta oli pakko luopua. Pari vuotta sitten Seppo hankki kävelysauvat liikuntaa tehostamaan.

Seppo oli vuosia mukana Punaisen ristin ystävätoiminnassa ja kävi tapaamassa keskusteluseuraa kaipaavia ihmisiä. Viimeinen ystäväsuhde kesti yli 7 vuotta. Seurakunnan ja Oloneuvos-kerhon toimintaan Seppo osallistuu myös aktiivisesti. Kuten jo alussa mainitsimme, Seppo oli yksi yhdistyksemme edeltäjän, Pääkaupunkiseudun jaoston perustajajäseniä.

Seppo toimii ilahduttavan aktiivisesti yhdistyksessämme. Hän on ollut yhdessä Paavo Koistisen kanssa vetämässä miehille tarkoitettuja keskusteluryhmiä. Ryhmällä on ollut kaksi tapaamista, mutta tarvetta olisi Sepon mukaan uusiin kokoontumisiin. Vajaatoiminta aiheuttaa miehille lisäongelmia, joista on helpointa puhua toisen miehen kanssa.

Yhdistyksemme pystyy järjestämään mm. syksyn 2006 molemmat lääkäriluennot Sepolta saadulla lahjoituksella. Olemme siitä hänelle todella kiitollisia! Ja syksyllä meidän kiitollisten joukkoon tulee vielä pari täyttä luentosalillista kuulijoita, jotka etsivät tietoa heitä askarruttaviin kilpirauhaskysymyksiin. Mielessä herää toive, että Sepon valmius auttaa kanssaihmisiä ja tukea potilasyhdistyksiä antaa hänelle itselleen jatkuvasti uusia voimia ja tuo hyvää mieltä.

Pääkaupunkiseudun Kilpirauhasyhdistys ry
Kirsi Muradjan
sihteeri

Takaisin ylös