Yllättävä muutos

”Luonto on minulle se voimieni lähde ja siellä minä viihdyn.”

Kirjoitan ensi kertaa ja tämä on pikkuisen hankalaa, en tiedä mistä aloittaisin. Vuonna 94 syntynyt, elämä vasta alussa. Vaikea elämän alku, mutta silti minusta tuli menevä ihminen ja muutama vuosi sitten ihmeellisesti voimat vain loppuivat. Minulle todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, sain lääkityksen, josta ei meinannut oikeaa löytyä. Läksyt tuntui niin ahdistavalle ja muutenkin elämä. Väsymystä, painon nousua, turvotusta, erilaisia kiputiloja, palelua sekä hiusten lähtöä, ihon kuivuudesta puhumattakaan.

Mietin silloin, miten ihmeessä näin perusterve voi muuttua yhtäkkiä ja mitä olen tehnyt elämässäni väärin. Ammattia opiskellessa en puhunut asiasta koskaan kenellekään, sillä minua kiusattiin jo peruskoulussa, milloin minkin takia ja ajattelin, että sama jatkuisi sielläkin. Häpesin sairauttani ja edelleen se on arka aihe. Olen yrittänyt etsiä kaltaisiani ihmisiä, milloin mistäkin ja nyt ihan äskettäin liityin yhteen ryhmään somessa ja toivon että vielä joskus osaisin avattua niin kuin hekin avautuvat.

Erilaisia kilpirauhassairastavien tarinoita olen diagnoosin jälkeen lukenut ja ihan voin samaistua itsekin useampaan niihin. Nyt kun vuosia on kulunut lääkityksen kanssa, voin sanoa, että helppoa se ei ole ollut. Elämässäni ihmissuhteet on mennyt monta kertaa uusiksi heidän kuullessaan sairaudestani, joten ihmiset on vaihtunut ympärilläni useasti ja lääkitys on vaihtunut useita kertoja. Eikä vieläkään tunnu siltä, että kaikki voisi olla hyvin. Ympärilläni ihmiset eivät koskaan tunnu ymmärtävän, millainen taistelu sen kanssa eläminen on. Äkillisiä yö vierailuita ei voi harrastaa ilman, että lääkkeet on mukana ja ei aina ymmärrystä riitä jos sanon, että minua väsyttää.

Elämäni aikaan olen joutunut karsimaan sairauden takia monia asioita kuten useissa tapahtumissa käymisen. Elokuviakin olisi kiva käydä katsomassa, mutta pelkään että nukahdan. Erilaiset harrastukset on vaihtunut kotona tehtäviin juttuihin, sillä jos ei jaksa, niin ei tarvitse sitä selitelläkään kenellekään sen enempää.

Sairauden myötä bloggaaminen tuli osaksi elämääni ja sen kautta voi olla ihan oma itseni. Osoite on satsuman.blogspot.com. Jokainen päivä on elämässäni taistelua, herätä uuteen aamuun ja selvitä siitä päivästä.

Nimimerkki: Satsuma, 24 vuotta

Vertaistarina on julkaistu Kilpi-lehdessä 3/2019.