YHDESSÄ ETEENPÄIN! -blogi tarttuu kilpirauhas- ja lisäkilpirauhasasiaan paikallisyhdistyksen, sen hankkeen sekä kokemusasiantuntijoitten näkökulmasta.
15.1.2026 Harjoittelijan loppuvuosi 2025
Kun täytin 50 vuotta, koin että olisin vihdoin tarpeeksi aikuinen käydäkseni vuosikausia sitten kesken jääneet lähihoitajaopintoni loppuun. Olen tehnyt pitkän uran varhaiskasvatuksen lastenhoitajana Oulun kaupungilla. Tein vuosia töitä määräaikaisilla sopimuksilla, mikä sopi mainiosti silloiseen elämäntilanteeseen pienten lasten isänä. Mutta ajat muuttuvat, lapset kasvavat. Koko ajan taka-alalla kummitellut ajatus opintojen loppuun suorittamisesta konkretisoitui, kun otin yhteyttä koulun opinto-ohjaajaan ja työvoimaneuvojaan. Pääsin opintojen pariin toukokuussa 2025.
Ensimmäinen opintokokonaisuuteni liittyi asiakkaan kohtaamiseen ja ohjaamiseen, ja kesäkauden tehtävissä haastattelimme myös kolmannen sektorin toimijoita. Yksi haastateltavistani tuolloin oli Oulun Seudun KILPI ry:n koordinaattori Anu Uusitalo, joka sai minut kiinnostumaan yhdistyksestä myös potentiaalisena työssäoppimisjaksoni toteutuspaikkana syksymmällä. Myös koulusta näytettiin tälle vihreää valoa.
Työssäoppimisjakson alettua marraskuulla koin, että olin tehnyt oikean valinnan. Työ kolmannella sektorilla oli monipuolista ja kiinnostavaa. Välillä suunniteltiin ja valmisteltiin materiaaleja, välillä jalkauduttiin kentälle ja jaettiin tietoa kilpirauhas- ja lisäkilpirauhassairauksista erilaisissa tapahtumissa. Kohtasin eri-ikäisiä asiakkaita niin toimistossa kuin vertaisilloissa, opiskelijapäivillä ja tapahtumissa. Haastattelin eri-ikäisiä ihmisiä ja opin heidän kauttaan paljon arjesta pitkäaikaissairauden kanssa.
Yllätyksenä koin, että yhdistystoiminnassa työ tuntuu alkavan usein melkeinpä nollasta. Luovuus ja ammattitaito näyttelee suurta roolia. Tarvitaan tietämystä niin sairaudesta, järjestötoiminnasta ja yhteistyökumppaneista kuin myös taitoa hallita erilaisia tekstin- ja kuvankäsittelyohjelmia unohtamatta sosiaalisuutta ja valmiutta kohdata ihmisiä liki jokaisesta eri ikäluokasta. Kumppanuuskeskuksessa Kansankadulla taas toimi useita eri yhdistysammattilaisia, mikä korosti myös eri yhdistysten ja järjestöjen välisen yhteistyön merkitystä.
Jo työssäoppimisjakson alussa päätimme, että työssäoppimiseni ja siihen liittyvät näytöt painottuisivat lasten ja perheiden yhteiseen joulutapahtumaan, jossa voisin hyödyntää varhaiskasvatuksessa hankkimaani kokemusta ja tietotaitoa. Aloin työstämään tapahtumaa koordinaattorin tukemana jo heti oppimisjakson alkaessa, minkä myöhemmin huomasin hyväksi valinnaksi.
Ensimmäinen tulikokeeni oli kuitenkin yhdistysapprot-tapahtuma, johon valmistelimme koordinaattorin johdolla materiaalia ja saimme kasattua hienon infopisteen Oulun yliopiston Aapistien kampukselle. Jaoimme infoa ja materiaaleja pääasiassa opiskelijoille, enkä olisi päässyt osallistumaan tällaiseen esim. päiväkotityössä. Päivä oli mielenkiintoinen ja poikkeava siitä, mihin olin aiemmassa työssäni tottunut. Oli mukavaa kuitenkin huomata, että pystyin jututtamaan luontevasti ohikulkevia opiskelijoita. Mukavia kohtaamisia tuli pitkin päivää!
Pääsin harjoittelemaan asiakkaan kohtaamista ja ohjaamista myös viikolla 49 toteuttamillani Porinavarteilla, jotka suunnittelin koordinaattorin tukemana. Olin päässyt aiemmin jo tapahtumissa esittäytyessäni kertomaan osalle yhdistyksen jäseniä näistä keskustelumahdollisuuksista, ja Porinavarteista ilmoitettiin myös yhdistyksen sosiaalisessa mediassa ja jäsenkirjeessä. Jutustelutuokioon saattoi ilmoittautua varaamalla ennalta sähköpostitse itselleen sopivan ajan keskusteluun kahvi- tai teekupillisen ääressä nisua unohtamatta.
Nämä kohtaamiset yhdistyksen toimistolla olivat leppoisia ja rentoja, eikä niissä mielestäni ollut haastattelun tuntua. Kohtasin ihmisiä eri elämäntilanteissa ja aikaa vierähti joka tapaamisella enemmän kuin 15 min. Aikataulut oli tehty väljäksi ennakoiden juurikin sitä, että jutunjuurta saattaisi löytyä ja niin onneksi kävi puolin ja toisin. Sain itselleni arvokasta kokemusasiantuntijatietoa elämästä kilpirauhassairauksien kanssa ja juttukaverini puolestaan saivat äänensä kuuluville. Samalla yhdistys sai jäseniltään arvokasta palautetta, joka kehittämisideoineen meni varmasti eteenpäin.
Jakso alkoi lähestyä loppuaan ja oli loppurutistuksen eli Tonttutiistai-tapahtuman aika. Tapahtuma pidettiin Metsokankaalla Savotta-aukion päiväkodilla, joka oli minulle tuttu työympäristö ja jossa sain omien kontaktieni kautta luvan toteuttaa maksuttoman, yhdistyksen jäsenille ja kaikille muillekin asiasta kiinnostuneille lapsiperheille avoimen tapahtuman. Tiedotimme tästä yhdistyksen sosiaalisessa mediassa ja jäsenkirjeessä sekä päiväkodilla.
Tapahtumassa minun oli opiskelijana huomioitava monia yksilön hyvinvointia tukevia osa-alueita ihmisen elämänkaaresta terveyttä edistävään ravitsemukseen saakka. Pääjuju oli kuitenkin perheiden yhdessäolo ja yhdessä tekeminen. Tapahtumassa oli seikkailurata, askartelupiste sekä tietoa kilpirauhas- ja lisäkilpirauhassairauksista ja yhdistyksen toiminnasta. Tarjosimme myös terveellisen iltapalan. Taisipa siellä käydä Joulupukkikin. Harmikseni itse olin juuri tuolloin jossain muualla enkä ehtinyt pukkia näkemään ?
Paikalle saapui n. 50 henkilöä ja ikäjakauma oli kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Saadun palautteen mukaan tapahtuma oli erittäin onnistunut. Tilat suhteessa väkimäärään saivat kehuja, tunnelma oli kävijöiden mukaan iloinen ja viihtyisä. Myös terveellinen iltapala sai kovasti kehuja niin lapsilta kuin aikuisiltakin. Kaiken kaikkiaan olin itse tapahtumaan erittäin tyytyväinen ja pystyin seisomaan toteutuksen takana sataprosenttisesti. Tästä suuri kiitos kuuluu luonnollisesti myös apulaisille ja koordinaattorille. Ilman kaikkia käsipareja salissa temppuradalla hankitut hikikarpalot olisivat ehkä olleet tuskanhikeä.
Työssäoppimisjaksolla oli monenlaista oppimista, hauskoja tilanteita, tiukkaa suunnittelua ja valmistelua välillä otsasuonet pullistellen. Kuvan- ja tekstinkäsittely oli minulla vielä opetteluasteella ja päätteellä työskennellessäni saattoi välillä ehkä kuulla puhinaa ja huokailua. Kaikesta selvisin kuitenkin kunnialla läpi!
Kun oli työssäoppimisen loppuarvion aika, nivoimme yhteen kuluneet kuusi viikkoa koordinaattorin ja ohjaavan opettajan kanssa. Käydessämme opintokokonaisuuden tavoitteita läpi tulimme kaikki siihen tulokseen, että työssäoppimisjaksoni oli mennyt erinomaisesti ja opinnot jatkuisivat hyvin ansaitun joululoman jälkeen.
Tämän osaltaan mahdollisti raudanluja, ammattitaitoinen ja pitkäpinnainen koordinaattori Anu Uusitalo, joka toimi työpaikkaohjaajanani työssäoppimisen ajan. Sain ohjeita, neuvoja ja vinkkejä tarvitessani ja Anu jaksoi välillä vääntää rautalangastakin asioita, jotka eivät meinanneet paksuun kallooni upota.
Mieleeni jäi myös Anun kuulema keskustelu Kumppanuuskeskuksen käytävällä, kun ohi kävelevä lapsi oli ihmetellyt aikuiselle opiskelijaesittelykuvaani toimiston ovenpielessä:
-Onko tuossa Sauli Niinistö?
-Ei, se on Pete Iisakka. Opiskelija.
Kiitos että sain hetken olla osana Oulun Seudun KILPI ry:n toimintaa!
Menestystä, voimaa ja valoa vuoteen 2026!
Pete Iisakka. Opiskelija.
17.1.2025 Miksi välitän?
Entisessä työpaikassani lanseerattiin sana Välittäminen jokunen vuosi sitten. Mitä tällä haetaan ja mikä juttu tämä on, supisimme keskenämme. Meillähän on jo työpaikan arvot. Vähitellen selvisi eli haluamme yrityksenä välittää tuotteita ja palveluita. Haluamme välittää asiakkaistamme, laadusta, tuottavuudesta, kustannuksista jne. Ennen kaikkea kuitenkin välittää toisistamme, työtovereistamme, jaksamisestamme ja hyvinvoinnistamme, koska se mahdollistaa kaiken yllämainitun.
Vähitellen välittämisestä tuli osa arkea, jupina sen tiimoilta väheni alkaen näkyä työpaikalla eri tavoin. Huomasin myös itsessäni kuinka paljon kiinnostuneempi olin paitsi työstä niin myös työyhteisöstäni ja työkavereistani. Kysyin useammin mitä sinulle kuuluu tai miten sinä voit? Pyrin olemaan läsnä ja kuuntelemaan. Ei se läsnäolo helppoa ole kiireen keskellä, mutta opettelin pysähtymään.
Jäätyäni pois työelämästä en lakannut välittämästä. Toki välitän läheisistäni, ystävistäni ja omasta hyvinvoinnistani, mutta halusin enemmän. Vaihtoehtoja on paljon, mutta halusin jotain niin kiinnostavaa, että se veisi minut mukanaan.
Olen parikymmentä vuotta potenut ensin kilpirauhasen liikatoimintaa ja sen jälkeen vajaatoimintaa. Lääkitys auttaa ja olen tottunut hyviin ja huonoihin päiviä. Tämän myötä löysin Oulun Kilpirauhasyhdistyksen. Ensin menin luennoille, sitten vertaisryhmään ja lopulta löysin itseni hallituksesta. Yhdistyksen toiminnasta löysin konkreettisesti välittämisen. Aitoja omakohtaisia tarinoita yhteisen asian äärellä. Yhteisöllisyyttä, empatiaa, tukea, iloa, naurua ja joskus myötätunnon kyyneliäkin. Ymmärrykseni kasvoi siihen, miten moninaiset oireet ja itse kunkin kokemukset voivat olla.
Vertaisryhmässä voin olla hiljaa tai puhua. Voin jakaa kokemuksia tai saada toisten kokemuksista. Kilpirauhasyhdistyksen tilaisuuksista ja Kilpi-lehdestä saan kilpirauhaseen liittyvää faktatietoa, johon voin luottaa. On luentoja, tapahtumiin osallistumista, retkiä luontoon, teatteriin, elokuviin ym. mukavaa yhdessä tekemistä. Sitä iloa, energiaa ja aktiivisuutta yhdistyksen toiminta on elämääni tuonut.
Tule sinäkin mukaan välittämään kanssamme – mennään yhdessä eteenpäin!
Helena Timlin
Hallituksen jäsen, sihteeri
Oulun Seudun KILPI ry
12.9.2024 Syysterveiset!
Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla olemme kuluneena vuonna kokoontuneet kouluttautumaan ja virkistäytymään sekä tiedonjakoon monin eri tavoin. Yhdessä olo sekä ajatusten ja ideoiden jako on luonut monenlaista uutta – esimerkiksi Kilpi-sukat sinunkin jalkojasi lämmittämään! Ohjaajamme Juulin laatiman villasukkaohjeen löydät myöhemmin syksyllä kotisivuiltamme sekä vuoden viimeisestä Kilpi-lehdestä.
Yhteisen ideoinnin ansiosta pyrimme toteuttamaan myös toiminnallista vertaistukea luomalla kohtaamispaikkoja ja yhteisöjä, joissa osallistujia yhdistää toiminta. Hyviä kokemuksia tästä kokemusten ja ajatusten vaihdosta yhteisen tekemisen äärellä on jo meillä kartutettu esimerkiksi keilaten ja pilatesta harrastaen.
Mitä sinä haluaisit harrastaa yhdessä samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien vertaistesi kanssa? Kerrothan ajatuksiasi meille, niin suunnitellaan yhdessä lisää! Mikäli juuri sinä voisit olla toiminta-alueellamme jonkin toiminnallisen ryhmän vetäjä ja vapaaehtoinen yhteyshenkilö syys- tai kevätkaudella, otathan yhteyttä allekirjoittaneeseen!
Olemme koko hankeajan pyrkineet tuomaan asiaamme tutuksi myös suurelle yleisölle. Se, että olemme luoneet toimivia yhteistyökumppanuuksia ja jakaneet tietoa, kontaktoineet nykyisiä ja tulevia asiantuntijoita ja ammattilaisia sekä tavanneet alueemme päättäjiä tukee vahvasti myös kohderyhmämme hyvinvoinnin edistämistyön mahdollisuuksia.
Olethan huomannut myös syyskaudelle suunnitellun Toimintakyvyn taika -liikunta- ja kehonhuoltasarjamme? Tämä verkkovälitteinen, joka toinen maanantai toteutettava, kaiken kuntoisille sopiva etäjumppasarja on kaikille avoin ja maksuton – pidetään yhdessä kehosta ja mielestä huolta ja otetaan kaverikin linjoille mukaan!
Yhdessä siis eteenpäin!
Anu Uusitalo
Koordinaattori
YHDESSÄ ETEENPÄIN – Kilpikoordinaattorin kanssa -hanke
Oulun Seudun KILPI ry
16.2.2024 Harjoittelusta järjestötyössä
Olen Sanna ja olin Verkkokauppa ja digiosaaja -koulutuksessa OSAO:lla. Suoritin koulutukseen liittyvän harjoittelun Oulun Seudun KILPI ry:llä. Yhdistys jakaa tärkeää tietoa kilpirauhas- ja lisäkilpirauhassairauksista. Se järjestää tapahtumia, luentoja, vertaistukitilaisuuksia, jäseniltoja ja virkistystoimintaa sekä jakaa sairauksiin liittyvää sekä hyvinvointia edistävää tietoutta.
Harjoittelussa pääsin tekemään mm. digitaalista markkinointia yhdistyksen esitteen ja vertaisryhmän somemainosten muodossa. Lisäksi kirjoitin raportin Wepropol-palautteista ja laadin yhdistykselle viestintäsuunnitelman. Pääsin harjoittelun kautta osallistumaan mm. VARES-vapaaehtoistoiminnan verkoston kokoukseen sekä OLKA-toiminnan esittelyyn Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
Lähipiirissäni on useampi kilpirauhassairautta sairastava, mutta sairaus ei ole itselleni sen enempää tuttu. Harjoittelun myötä myös sairauden moninaiset oireet ovat avautuneet. Ja samalla yhdistyksen toiminta on tullut tutuksi.
Harjoittelu on ollut mielenkiitoinen kokemus ja avannut silmiä järjestötoimintaa kohtaan. Se on myös saanut miettimään uudestaan jo aiemmin pohtimaani ajatusta osallistua vapaaehtoistyöhön. Kiitos harjoittelusta Oulun Seudun KILPI ry:lle ja erityisesti Anulle hyvästä ohjauksesta ja mahdollisuudesta tutustua yhdistystoimintaan myös hankekoordinaattorin silmin!
Aurinkoisia kevätpäiviä!
Sanna Niemelä
Verkkokauppa ja digiosaaja -opiskelija