Missä ovat kilpirauhassairaat miehet?

Miksi kilpirauhassairaat miehet jäävät niin usein näkymättömiin? Miesten viikon ja sunnuntaina vietettävän isänpäivän kunniaksi julkaistavassa artikkelissa Kilpirauhasliiton hallituksen jäsen Veli Linnossuo pohtii, mikä pitää miehet poissa vertaistoiminnasta ja mitä yhteisöllisyys voi parhaimmillaan antaa sairauden kanssa elävälle. Artikkeli on poimittu ennakkoon ensi kuussa ilmestyvästä Kilpi-lehdestä.

Miesten kilpirauhassairaudet ovat harvinaisempia kuin naisten, mutta siitä huolimatta ne ovat miehilläkin erittäin yleisiä. Näiden sairauksien epäsuhta sukupuolien välillä mitä ilmeisimmin on vaikuttanut asenteisiin sekä mielikuviin kilpirauhassairauksista. Vaikutukset saattavat jopa yltää terveydenhuollon laatuun, sillä miehet saavat useimmiten diagnoosin naisia myöhemmässä vaiheessa, kun sairaus on jo edennyt pidemmälle. Siksi miesten kilpirauhassairauksien sekä niiden eriytyispiirteiden esille tuominen on tärkeää. Myös vertaistoiminnassa miesten ääntä tarvittaisiin nykyistä enemmän.

Missä ovat miehet?

Miesjäsenemme, kutsun teidät mukaan rakentamaan yhteistä vertaistoimintaamme. Ja neidit ja rouvat, pyydän teitä rohkaisemaan tuntemianne miehiä liittymään yhdistyksen toimintaan tai herättelemään valmiita jäseniä rakentamaan miehille suunnattua toimintaa.

Reilun vuoden ajan jäsentoverimme Eetun kanssa yritimme saattaa miesten vertaisryhmää kasaan Uudellamaalla. Valitettavasti reilun puolen tusinan kerran jälkeen emme saaneet meidän lisäksemme yhtäkään henkeä paikalle. On päivänselvää, että naisten suhtautuminen vertaistoimintaan, sekä yleisesti vapaaehtoistoimintaan, on miehiä avoimempaa. Miesten pienempi lukumäärä kilpirauhassairauksien osalta tiedetään myös hyvin. Nämä seikat eivät kuitenkaan täysin selitä miesten poissaoloa toiminnastamme.

Miltä vertais- ja vapaaehtoistoiminta voi näyttää?

Uudenmaan Kilven vertaistoiminta muodostuu pitkälti vertaisryhmien kokoontumisista sekä osaltaan myös järjestämiemme tapahtumien muodossa. Miesten toiminnan ei tarvitse toimia näissä raameissa. Päinvastoin siitä voi tehdä täysin omannäköistänsä. Perinteiset makkaran paistot ja saunomiset varmasti istuisivat luontevasti miesten iltapäivä- tai viikonloppuohjelmaan. Ne ovatkin hyvä paikka aloittaa miesten vertaistoimintaa, mutta toiminta voi olla paljon enemmänkin näiden lisäksi.

Minä olen kokenut vapaaehtoistoiminnan Uudenmaan Kilven sekä Kilpirauhasliiton hallituksissa erittäin antoisaksi. Toki ne vievät oman aikansa, mutta ne ovat tuoneet paljon merkitystä omaan elämääni. Olen oppinut paljon uutta, päässyt haastamaan itseäni sekä olen saanut etuoikeuden olla mukana kehittämässä jäsentoimintaamme ja olen päässyt tekemään työtä kaikkien kilpirauhaspotilaiden etujen puolesta. Ennen kaikkea olen myös tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja muodostanut merkityksellisiä ystävyyssuhteita.

Voiko tästä saada irti jotain konkreettista?

Minulle kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa elämisessä tärkeimmät oivallukset löytyvät muutoksissa suhtautumiseeni taudin kanssa elämiseen sekä yksinkertaisissa muutoksissa kohti terveellisempiä elämäntapoja. Haasteiden selättäminen, tai vähintään oppiminen niiden kanssa elämiseen, ovat olleet palkitsevia kokemuksia. Minulle olisi suuri ilo päästä jakamaan kaikkea oppimaani muiden kanssa. Erityisesti, koska miesten ja naisten välillä on selviä eroja oireistoissa. Siksi miehille tarkoitettu tila oppimiselle ja kokemusten jakamiselle olisi kovasti toivottua. Se tuo mielenrauhaa ja hyväksyntää omaa tilaansa kohti, kun pääsee jakamaan kokemuksensa avoimessa ja ymmärtäväisessä ympäristössä. Sairauden kanssa eläminen ei tarkoita sitä, että kaikki haasteet ja kömmähdykset tulisi pitää itsellään. Niiden käsitteleminen ja purkaminen rakentavassa ilmapiirissä tukee meidän jokapäiväisen arkemme kulkua.

Erityisen tärkeää kokemusten jakaminen on silloin, kun kokemukset taudin kanssa elämisestä, aina vaikeista oireista haasteisiin terveydenhuollon kanssa, ruokkivat katkeruuden, häpeän tai syyllisyyden tunteita. Näissä haastavissa tilanteissa vertaistuki auttaa laittamaan oman kokemuksensa perspektiiviin suuremman kuvan kanssa. Muilta vertaisilta voi saada arvokkaita neuvoja ja ymmärtäväistä tukea. Minun mielessäni vertaistuki tarkoittaa paikkaa, jossa on lupa olla oma itsensä, erityisesti silloin kun vahva väsymys ja haasteet jaksamisen kanssa painavat harteilla. Se on lupa sanoa ääneen asiat niin kuin ne ovat. Ei ole häpeä vastaanottaa, saati pyytää, tukea. Se on vain oiva keino päästä takaisin jaloilleen.

Veli Linnossuo
hallituksen jäsen
Uudenmaan Kilpi ry
Kilpirauhasliitto ry