Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi

Elämälle välttämätön kilpirauhanen

Kilpirauhanen sijaitsee kaulalla, kurkunpään alapuolella. Pieni, noin 20 grammaa painava umpieritysrauhanen valmistaa, varastoi ja vapauttaa verenkiertoon kilpirauhashormoneja, joista tärkeimmät ovat tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3). Terveen kilpirauhasen hormonituotannosta noin 80 % on T4-hormonia ja 20 % T3-hormonia.

Katso tarkemmin kohdasta Kilpirauhanen ja sen sairaudet.

Kilpirauhasen liikatoiminta

Kilpirauhasen liikatoiminnassa eli hypertyreoosissa kilpirauhanen tuottaa normaalia enemmän kilpirauhashormoneja, mikä johtaa kilpirauhashormonien suurentuneeseen pitoisuuteen veressä ja kudoksissa. Liikatoimintaa sairastaa noin 1 % väestöstä. Sairastua voi missä iässä tahansa, mutta suurin esiintyvyys on 30–40 vuoden iässä. Sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä. Kilpirauhasen liikatoiminnan syntyä ei voida estää elintavoilla tai muilla toimenpiteillä.

Liikatoiminnan syitä

Basedowin (Gravesin) tauti on kilpirauhasen liikatoiminnan yleisin syy (n. 70–80 %:lla sairastuneista). Tyypillisin sairastumisikä on 30–40 vuotta. Sairaus on naisilla lähes 10 kertaa tavallisempi kuin miehillä. Basedowin tauti on autoimmuunisairaus, jossa elimistössä muodostuu kilpirauhaskudosta kohtaan kilpirauhasen toimintaa kiihdyttäviä vasta-aineita. Sen seurauksena kilpirauhanen tuottaa liikaa T4- ja T3-hormoneja. Kolmasosalla potilaista esiintyy myös silmäoireyhtymä.

Toiseksi yleisin liikatoiminnan syy on liikatoimiva (toksinen) monikyhmystruuma, jossa yksi tai useampi kyhmy tuottaa liikaa kilpirauhashormoneja. Tämän seurauksena aivolisäke lopettaa TSH:n tuotannon. Kookas struuma voi aiheuttaa kaulalle paineoireita, nielemis- ja jopa hengitysvaikeuksia. Struuma ei aiheuta silmäoireita. Liikatoimiva monikyhmystruuma esiintyy yleisemmin 50–60-vuotiailla, mutta se voi joskus esiintyä nuoremmillakin henkilöillä.

Sairastuneista 5–7 %:lla liikatoiminnan syy on liikatoimiva (toksinen) adenooma eli kilpirauhasen hyvänlaatuinen rauhaskasvain, joka tuottaa liikaa kilpirauhashormoneja. Tämän seurauksena muu osa kilpirauhasesta lopettaa toiminnan.

Liikatoiminnan muita harvinaisempia syitä ovat esimerkiksi:

tyroksiinin yliannostelu
kilpirauhastulehdukset (kilpirauhashormonien määrä lisääntyy verenkierrossa)
liiallinen jodin saanti (haitallisen runsaasti jodia sisältää esimerkiksi osa merilevistä ja ravintolisinä myydyt merilevävalmisteet)
aivolisäkeperäinen liikatoiminta (aivolisäkkeen hyvänlaatuinen adenooma tuottaa ylimäärän TSH- hormonia kiihdyttäen kilpirauhas- hormonien tuotantoa)
jodipitoiset lääkkeet (tärkein runsaasti jodia sisältävä rytmihäiriölääke amiodaroni)
röntgenvarjoaineet

Liikatoiminnan oireet

Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet syntyvät asteittain viikkojen ja kuukausien aikana. Liikatoiminta oireilee yleensä kokonaisvaltaisesti koko elimistössä. Oirekokonaisuus on jokaisella liikatoimintaa sairastavalla erilainen. Oirekirjo sekä oireiden voimakkuus voivat vaihdella ajan kuluessa. Yli 60-vuotiailla esiintyy usein vain jokin yksittäinen oire kuten esimerkiksi eteisvärinä, puristava rintakipu tai sydämen vajaatoiminta. Beetasalpaajat lieventävät tai peittävät joitakin oireita.

Yleisempiä oireita:

Lihasheikkous
Hikoilu
Vapina
Väsymys ja lihasheikkous
Sydämen tykytys ja rytmihäiriöt, etenkin eteisvärinä
Nopeutunut suolen toiminta, ripuli ja painonlasku hyvästä ruokahalusta huolimatta
Heikentynyt rasituksen sieto (hengenahdistus)
Mielialan vaihtelu, masennus, hermostuneisuus, ärtyneisyys
Keskittymisvaikeudet
Jano
Runsasvirtsaisuus
Unettomuus
Kuukautiskierron häiriöt
Hauraat ja helposti irtoavat hiukset
Lämmin, kostea ja usein punakka iho
Silmäoireet, kuten turvotus, arkuus valolle, kirvely, vetistys
Huono lämmön sieto (sauna)

Katso lisää Kilpirauhasliiton tuottamasta animaatiovideosta.

Liikatoiminnan tutkiminen ja sairauden toteaminen

Kilpirauhasen liikatoiminnan diagnoosi perustuu sairaudelle tyypillisiin oireisiin ja lääkärin tekemään tutkimukseen ja laboratoriokokeisiin. Hypertyreoosipotilas lähetetään aina perusterveydenhuollosta sisätautilääkärin tai endokrinologin arvioon. Raskaudenaikaista hypertyreoosia sairastava lähetetään kiireellisesti endokrinologille.

Diagnoosi perustuu verikokeisiin. Kilpirauhasen liikatoiminnassa kilpirauhashormonien (T4-V ja/tai T3-V) pitoisuudet ovat suurentuneet ja aivolisäkkeen erittämän, kilpirauhasta säätelevän TSH-hormonin pitoisuus on laskenut alle viitealueen. Subkliinisessä hypertyreoosissa TSH on alle viitealueen, mutta T4-V ja T3-V ovat viitealueella.

Basedowin tautia sairastavilla todetaan tyypillisesti suurentuneita TSH-reseptorivasta-ainepitoisuuksia (TSHRAb tai TSAb), joten niitä seurataan usein harvakseltaan hoidon aikana varsinaisten kilpirauhasarvojen lisäksi.

Lääkärin vastaanotolla suoritettavaan kilpirauhaspotilaan tutkimukseen kuuluvat tyypillisesti myös pulssin mittaus, kilpirauhasen tunnustelu, verenpaineen mittaus ja painon seuranta.

Mikäli potilaalla on silmäoireita, tutkimuksissa arvioidaan, onko tauti aktiivisessa tulehduksellisessa vai kroonisessa vaiheessa. Lisäksi arvioidaan taudin vaikeusaste.

Liikatoiminnan hoito

Kilpirauhasen liikatoiminta hoidetaan aina. Hoito aloitetaan perusterveydenhuollossa tyreostaatilla ja usein myös sydämentykytystä, vapinaa ja hermostuneisuutta lievittävällä beetasalpaajalla.

Diagnoosin tehnyt lääkäri lähettää potilaan erikoissairaanhoitoon, jossa päätetään varsinaisesta hoitolinjasta, joka voi olla pitkä estohoito (1–1,5 vuotta), radiojodihoito tai kilpirauhasleikkaus.

Hoidon valintaan vaikuttavat kilpirauhasen koko ja mahdollinen aikaisempi leikkaus, rakenne, mahdolliset silmäoireet, potilaan ikä, muut sairaudet sekä raskaus tai imetys. Hoito suunnitellaan potilaskohtaisesti, mutta yleensä hoito aloitetaan lääkehoidolla. Pitkä estohoito tai radiojodihoito ovat hyviä vaihtoehtoja, kun kilpirauhanen on pieni ja syynä on Basedowin tauti. Hyvin kookas kilpirauhanen useimmiten leikataan.

Suositeltavaa on, että hoidon suunnittelee kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon perehtynyt sisätautilääkäri tai endokrinologi.

Voit lukea lisää liikatoiminnan hoidosta esitteestämme Kilpirauhasen liikatoiminta.

Basedowin silmäoireyhtymä

Kuva. Basedowin silmäoireyhtymän yleisenä oireena on mm. ulkonevat silmät.

Basedowin silmäoireyhtymä on silmäkuopan autoimmuunitulehdus, jonka seurauksena silmän pinnassa, silmäluomissa, silmän liikuttajalihaksissa ja silmäntakaisessa rasvakudoksessa voi esiintyä muutoksia. Oireyhtymä johtuu koholla olevasta TSHRAb-tasosta, sillä silmän takaosissa ja silmälihaksissa esiintyy TSH-reseptoreita.

Silmäoireita ovat muun muassa hiekan tunne, punoitus, vetistely ja valonarkuus. Myös luomiturvotusta, kaksoiskuvia, Basedowin silmäoireyhtymä liikekipua ja silmien takaista särkyä voi esiintyä. Silmälihasten turpoaminen sekä silmäkuopan rasvan ja sidekudoksen tilavuuden lisääntyminen ahtauttaa silmäkuoppaa ja saa silmämunan työntymään ulospäin (eksoftalmus). Näköhermo voi joutua puristuksiin ja aiheuttaa näkökyvyn alenemista.

Silmäoireet voivat esiintyä samaan aikaan kuin kilpirauhasen liikatoiminta, sitä ennen tai sen jälkeen ja joskus harvoin jopa ilman kilpirauhasen liikatoiminnan oireita. TSHRAb-taso on aina suurentunut. Silmäoireyhtymää todetaan noin 35 %:lla Basedowin tautia sairastavista, mutta useimmiten se on lieväasteinen. Keskivaikea-vaikea silmäoireyhtymä on 6 %:lla ja näköä uhkaava 0,5 %:lla potilaista.

Tupakointi on merkittävä riskitekijä silmäoireyhtymälle, ja huomattava osa potilaista onkin tupakoitsijoita. Tupakoinnin lopettaminen on tärkeä osa hoitoa.

Silmäoireiden hoito

Silmäoireyhtymän hoito tapahtuu yleensä endokrinologian poliklinikoilla, mutta myös silmälääkäri osallistuu hoitoon. Hoidon valintaan vaikuttaa merkittävästi sairauden vaikeusaste. Kilpirauhasen toiminta pyritään pitämään viitealueella, koska sekä liika- että vajaatoiminta pahentavat oireita. Tupakointi pitäisi ehdottomasti lopettaa.

Voit lukea lisää silmäoireiden hoidosta esitteestämme Kilpirauhasen liikatoiminta.

Hoitotasapainon saavuttaminen saattaa viedä aikaa

Kilpirauhasen liikatoimintaa ei voi parantaa elintavoilla tai itsehoidolla. Riittävä lepo, monipuolinen ravinto ja stressitekijöiden välttäminen kuitenkin edistävät hyvinvointia. Vitamiinien, kivennäisaineiden tai erityisruokavalioiden vaikutuksista kilpirauhasen liikatoiminnassa ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä.

Säännöllinen liikunta tukee toipumista ja parantaa unenlaatua. Jos hypertyreoosiin liittyy rytmihäiriöitä tai herkästi korkealle nouseva syke, on sykettä nostavan liikunnan kanssa oltava varovainen. Mahdollinen tupakointi on aina syytä lopettaa. Runsas alkoholin käyttö voi suurentaa rytmihäiriöriskiä ja maksavaurioiden riskiä.

Basedowin taudissa liikatoiminnan aiheuttama autoimmuunitulehdus voi rauhoittua ja sammua noin 1–1,5 vuoden tyreostaattihoidon myötä. Noin 50 %:lla liikatoiminta kuitenkin uusiutuu, ja silloin se pitäisi hoitaa joko radiojodilla tai leikkauksella.

Hyvän hoitotasapainon saavuttaminen vaatii usein kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä hyvää yhteistyötä potilaan, hoitavan lääkärin ja hoidosta erikoissairaanhoidossa vastaavan yksikön/erikoislääkärin kanssa.

Joskus sairaus vaikuttaa laaja-alaisesti toimintakykyyn ja saattaa tilapäisesti heikentää myös työkykyä. Basedowin taudin silmäoireyhtymä voi myös vaikuttaa näkökykyyn sekä sairastuneen ulkonäköön ja siten koko kehokäsitykseen.

Kehossa tapahtuvat monet muutokset sekä hoitotasapainon löytymiseen kuluva aika vaikeuttavat sairauteen sopeutumista. Vaikka kilpirauhasen liikatoiminnan oireet saadaan hallintaan, sen hoito voi kestää vuosia. Asianmukainen hoito ja vertaistuki voivat tukea sopeutumista.

Sivulla oleva sisältö pohjautuu Kilpirauhasliiton Kilpirauhasen liikatoiminta -esitteeseen (2024). Esitteen asiasisällön on tarkistanut LT, endokrinologian ja sisätautien erikoislääkäri Vesa Ilvesmäki.

Lue esitteemme Kilpirauhasen liikatoiminta.