Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi

Mikä on kilpirauhanen ja mistä liikatoiminta johtuu?

Kilpirauhanen on noin 20 grammaa painava rauhanen, joka sijaitsee kaulalla kurkunpään alapuolella. Se tuottaa kilpirauhashormonia, joka on keskeinen elintoimintoja ylläpitävä hormoni. Liikatoiminnassa kilpirauhashormonien pitoisuus on lisääntynyt veressä ja kudoksissa.

Kilpirauhanen erittää kilpirauhashormoneja, joista tärkeimmät ovat tyroksiini T4 ja trijodityroniini T3. T4 sisältää neljä jodiatomia ja T3 sisältää kolme jodiatomia. Kilpirauhashormonien erityksen säätely tapahtuu aivolisäkkeen kilpirauhasta säätelevän hormonin TSH (= engl. Thyroid stimulating hormone) vaikutuksesta.

Liikatoiminnassa T4 ja T3 nousevat ja TSH-reseptorivasta-aineet laskevat mittaamattomaksi (usein S-TSH < 0,05).

Kilpirauhasen liikatoimintaa esiintyy Suomen väestössä noin 1 %:lla.

Liikatoiminnan syyt

Tavallisin kilpirauhasen liikatoiminnan syy on Basedowin eli Gravesin tauti (70–80%). Se on autoimmuunisairaus, jossa elimistössä muodostuu kilpirauhaskudosta kohtaan kilpirauhasen toimintaa kiihdyttäviä vasta-aineita. Sen seurauksena kilpirauhanen tuottaa liikaa T4- ja T3-hormoneja. Kuitenkin myös jarruttavia vasta-aineita voi esiintyä samanaikaisesti. Saksalainen lääkäri Carl von Basedow kuvasi taudin vuonna 1840, mutta irlantilainen lääkäri Robert Graves oli myös havainnut sen jo vuonna 1835.

Toiseksi yleisin liikatoiminnan syy on liikatoimiva kyhmystruuma (ns. myrkkystruuma), jossa yksi tai useampi kyhmy tuottaa liikaa kilpirauhashormoneja. Tämän seurauksena aivolisäke lopettaa TSH:n tuotannon. Kookas struuma voi aiheuttaa kaulalle paineoireita, nielemis- ja jopa hengitysvaikeuksia.

Sairastuneista 5–7 %:lla liikatoiminnan syy on liikatoimiva (toksinen) adenooma eli kilpirauhasen hyvänlaatuinen rauhaskasvain, joka tuottaa liikaa kilpirauhashormoneja. Tämän seurauksena muu osa kilpirauhasesta lopettaa toiminnan

Myös kilpirauhastulehduksiin voi liittyä ohimenevä liikatoimintavaihe tai jotkut lääkkeet kuten amiodaroni, lithium tai jodipitoiset röntgenvarjoaineet voivat aiheuttaa hypertyreoosia.

Liikatoiminnan oireet

Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet syntyvät asteittain viikkojen ja kuukausien aikana. Liikatoiminta oireilee yleensä kokonaisvaltaisesti koko elimistössä. Oirekokonaisuus on jokaisella liikatoimintaa sairastavalla erilainen. Oirekirjo sekä oireiden voimakkuus voivat vaihdella ajan kuluessa. Yli 60-vuotiailla esiintyy usein vain jokin yksittäinen oire kuten esimerkiksi eteisvärinä, puristava rintakipu tai sydämen vajaatoiminta. Beetasalpaajat
lieventävät tai peittävät joitakin oireita.

Yleisempiä oireita: 

• Lihasheikkous
• Hikoilu
• Vapina
• Väsymys ja lihasheikkous
• Sydämen tykytys ja rytmihäiriöt, etenkin eteisvärinä
• Nopeutunut suolen toiminta, ripuli ja painonlasku hyvästä ruokahalusta huolimatta
• Heikentynyt rasituksen sieto (hengenahdistus)
• Mielialan vaihtelu, masennus, hermostuneisuus, ärtyneisyys
• Keskittymisvaikeudet
• Jano
• Runsasvirtsaisuus
• Unettomuus
• Kuukautiskierron häiriöt
• Hauraat ja helposti irtoavat hiukset
• Lämmin, kostea ja usein punakka iho
• Silmäoireet, kuten turvotus, arkuus valolle, kirvely, vetistys
• Huono lämmön sieto (sauna)

Silmäoireet, joita esiintyy Basedowin taudissa, mutta ei yleensä muissa liikatoiminnoissa

• Luomiturvotus, kyynelvuoto
• Sidekalvotulehdus: Valonarkuus, kirvely, roskantunne
• Kaksoiskuvia, kipeät silmienliikkeet
• Ulospäin pullistuvat silmät

Basedowin taudissa silmäoireet voivat esiintyä samaan aikaan kuin liikatoiminta, sitä ennen tai sen jälkeen, ja joskus jopa ilman oireita kilpirauhasesta. Silmäoireet johtuvat silmien takana olevan pehmytkudoksen sekä silmälihasten tulehduksesta.

Tupakanpoltto voi pahentaa silmäoireita Basedowin taudissa ja jopa aiheuttaa taudin puhkeamisen!

Liikatoiminnan hoito

Kilpirauhasen liikatoiminta hoidetaan aina. Hoito aloitetaan perusterveydenhuollossa tyreostaatilla ja usein myös sydämentykytystä, vapinaa ja hermostuneisuutta lievittävällä beetasalpaajalla. Diagnoosin tehnyt lääkäri lähettää potilaan erikoissairaanhoitoon, jossa päätetään varsinaisesta hoitolinjasta, joka voi olla pitkä estohoito (1–1,5 vuotta), radiojodihoito tai kilpirauhasleikkaus.

Hoidon valintaan vaikuttavat kilpirauhasen koko ja mahdollinen aikaisempi leikkaus, rakenne, mahdolliset silmäoireet, potilaan ikä, muut sairaudet sekä raskaus tai imetys. Hoito suunnitellaan potilaskohtaisesti, mutta yleensä hoito aloitetaan lääkehoidolla. Pitkä estohoito tai radiojodihoito ovat hyviä vaihtoehtoja, kun kilpirauhanen on pieni ja syynä on Basedowin tauti. Hyvin kookas kilpirauhanen useimmiten leikataan. Suositeltavaa on, että hoidon suunnittelee kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon perehtynyt sisätautilääkäri tai endokrinologi.

Lääkehoito

Hypertyreoosin lääkehoitoon käytetään kilpirauhashormonien tuotantoa estäviä lääkkeitä eli tyreostaatteja. Suomessa pääasiallisesti käytetty lääke on karbimatsoli (Tyrazol).

Sivuvaikutuksena saattaa esiintyä veren valkosolujen väheneminen ja jopa katoaminen, oireena voi tällöin olla kuume tai kurkkukipu. Jos nämä oireet ilmaantuvat Tyrazol-hoidon aikana, on heti otettava yhteyttä lääkäriin. TSH, T4V ja valkosoluja seurataan 2-3 kuukauden välein.

Estäviä lääkkeitä käytetään yleensä 1 -1,5 vuotta.

Tyreostaattihoitoa annetaan raskaana oleville, lapsille, jos kilpirauhanen on pieni tai jos potilaalla on silmäoireita.

Oireita voidaan lievittää beetasalpaajilla, jotka rauhoittavat sydäntä. Myös muita rauhoittavia lääkkeitä voidaan käyttää ohimenevästi.

Radiojodihoito

Ensisijainen hypertyreoosin hoito on Suomessa radiojodihoito. Tämä hoito on kilpirauhaseen kohdistuva radio-isotooppihoito, joka tuhoaa kilpirauhassoluja ja liikatoiminta sammuu. Jos liikatoiminta uusiutuu lääkehoidon tai leikkauksen jälkeen, annetaan yleensä radiojodia. Jos potilas on raskaana tai hänellä on vakavia silmäoireita, radiojodia ei anneta.

Useimmiten hypertyreoosi vaimennetaan ensin tyreostaattilääkityksellä, mutta jos hypertyreoosi on hyvin lievä, radiojodihoito voidaan toteuttaa ainoastaan beetasalpaajasuojassa. Tyreostaattilääke lopetetaan radiojodihoidon jälkeen asteittain. Radiojodi poistuu elimistöstä täysin noin kahdessa viikossa. Hoidon jälkeen on syytä välttää muutaman päivän ajan läheistä kontaktia pikkulasten kanssa. Raskaus on mahdollinen 3 – 6 kk:n kuluttua radiojodihoidosta.

Kilpirauhastoimintakokeita on seurattava, koska radiojodihoidon jälkeen seuraa usein kilpirauhasen vajaatoiminta.

Leikkaushoito

Leikkaushoitoa harkitaan tilanteessa, jossa kilpirauhanen on suuri ja/tai kyhmyinen ja ahtauttaa henki- tai ruokatorven. Leikkauksessa poistetaan suurin osa kilpirauhasesta.

Leikkauksen jälkeen liikatoiminta voi joskus uusiutua, mutta leikkaus voi myös johtaa vajaatoimintaan. Tilannetta on tarkkailtava leikkauksen jälkeen otettavilla kilpirauhasen toimintakokeilla.

Joskus leikkauskomplikaationa esiintyy äänihuulen halvaus ja käheys. Myös lisäkilpirauhasten toiminta voi häiriintyä, jolloin tarvitaan jatkuvaa D-vitamiini- ja kalsiumlääkitystä.

LL Ulla Slama, tekstit
Dos. Pasi Salmela, OYS, endokrinologian asiantuntija

Haluatko tietää lisää kilpirauhasen liikatoiminnasta? Katso oheinen Ulla Slaman luento.

Ulla Slama – Överfunktion i sköldkörteln (tekstitetty suomeksi)