Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi

Elämälle välttämätön kilpirauhanen

Kilpirauhanen sijaitsee kaulalla, kurkunpään alapuolella. Pieni, noin 20 grammaa painava umpieritysrauhanen valmistaa, varastoi ja vapauttaa verenkiertoon kilpirauhashormoneja, joista tärkeimmät ovat tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3). Terveen kilpirauhasen hormonituotannosta noin 80 % on T4-hormonia ja 20 % T3-hormonia.

Katso tarkemmin kohdasta Kilpirauhanen ja sen sairaudet.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Mistä vaajatoiminta johtuu?

Vajaatoiminnassa eli hypotyreoosissa kilpirauhanen ei pysty tuottamaan tarvittavaa määrää kilpirauhashormoneja. Yleisin syy vajaatoimintaan on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää omia kudoksia vastaan tuhoten kilpirauhaskudosta, mikä johtaa hormonituotannon vähenemiseen. Harvinaisessa aivolisäkeperäisessä vajaatoiminnassa aivolisäke ei tuota riittävästi tyretropiinia (TSH) aktivoidakseen kilpirauhasta tuottamaan kilpirauhashormoneja. Vajaatoiminta voi aiheutua lisäksi kilpirauhasen liikatoimintaan annetusta radiojodihoidosta tai kaulan alueelle annetusta sädehoidosta. Kilpirauhasen poistoleikkauksen jälkeen tarvitaan aina hormonikorvaushoito. Useat lääkkeet, kuten litium tai amiodaroni, voivat aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet voivat olla hyvin monimuotoisia ja yksilöllisiä. Oireiden vaikeusaste vaihtelee kilpirauhasen toimintahäiriön asteen mukaan.

Yleisempiä oireita:

väsymys
lihasheikkous ja -särky
lihaskrampit
palelu
kuiva ja karhea iho
muistiongelmat
hidastuneisuus
äänen mataluus tai käheys
silmäluomien turvotus
ummetus
selittämätön painon nousu
hikoilemattomuus
alavireisyys
mielialamuutokset
aloitekyvyttömyys
kuukautishäiriöt
hedelmättömyys
suuri kolesterolipitoisuus
anemia

Vastaavia oireita voi ilmetä useiden muidenkin sairauksien tai puutostilojen yhteydessä, joten kilpirauhasen vajaatoimintaa ei voida diagnosoida pelkästään oireiden perusteella. Katso lisää Kilpirauhasliiton tuottamasta animaatiovideosta.

Riskitekijät

Kilpirauhasen vajaatoiminnan riskiä suurentavat:

naissukupuoli
yli 60 vuoden ikä
autoimmuunisairaudet kuten keliakia, tyypin 1 diabetes tai Addisonin tauti
Downin tai Turnerin oireyhtymä
suvussa esiintyvät kilpirauhasen toimintahäiriöt ja autoimmuunisairaudet
kilpirauhasen leikkaus
kilpirauhasen seudulle tai pään alueelle kohdistettu sädehoito
jodin vähäinen tai liian runsas saanti

Miten kilpirauhasen vajaatoimintaa tutkitaan?

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi lähtee aina potilaan oireista ja tarkasta oirekuvan kartoituksesta. Jos potilaan lähisukulaisella on kilpirauhasen toimintahäiriöitä, lisää se vajaatoiminnan mahdollisuutta. Epäiltäessä kilpirauhasen vajaatoimintaan, saadaan varmistus diagnoosille verikokeiden avulla. Tavallisin verikoetutkimus on tyreotropiinin (TSH) määritys. Vapaan tyroksiinin (T4-V) määritys kannattaa tehdä hoidon alkuvaiheessa ja myöhemmin, jos potilas on oireinen siitä huolimatta, että TSH-arvo on viitealueella. Hoidon alkuvaiheessa TSH saattaa korjaantua hitaasti etenkin, jos se on ollut hyvin korkea. Tämän vuoksi hoidon alkuvaiheessa tarvitaan usein T4-V-arvoa tyroksiiniannoksen säätämisessä. Vapaan trijodityroksiinin (T3-V) määrityksiä tehdään erityistapauksissa. T3-V-pitoisuus pienenee kilpirauhasarvoista viimeisenä ja vasta vaikeassa kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Kliinisessä primaarisessa vajaatoiminnassa TSH-arvo on yli viitealueen ylärajan ja T4-V-arvo on alle viitealueen alarajan. Subkliinisessä kilpirauhasen vajaatoiminnassa TSH-arvo on toistetusti (yli kolmen kuukauden ajan) yli viitealueen ylärajan, mutta T4-V-arvo on vielä viitealueella. Sentraalisessa vajaatoiminnassa T4-V-pitoisuus on pieni ja TSH-pitoisuus on pieni tai viitealueella. Subkliininen kilpirauhasen vajaatoiminta voi korjautua itsestään, ja siksi ennen hoidon aloitusta tarvitaan kolmen kuukauden välein toistetut kilpirauhaskokeet. Viitearvoissa on hyvä huomioida laboratoriokohtaiset erot. Viitearvot vaihtelevat yleensä viitevälillä T4-V 11–23 pmol/l ja TSH 0,5–4,5 mU/l. Jotkut laboratoriot huomioivat iän vaikutukset TSH:n viitearvoihin. Kilpirauhasperoksidaasin (TPO) vasta-aineita todetaan autoimmuunityreoidiitissa (Hashimoto), joka on yleisin primaarisen vajaatoiminnan syy. Positiiviset TPO-vasta-aineet lisäävät kilpirauhasen vajaatoiminnan todennäköisyyttä. Positiivisen TPO-vasta-ainemäärityksen toistaminen ei ole tarpeen, eikä mahdollisella vasta-ainepitoisuuden muutoksella ole kliinistä merkitystä. Mikäli kilpirauhasarvot käyttäytyvät epätyypillisesti on syytä tehdä lisäkokeita. Taustalla saattaa vaikuttaa jokin muu sairaus, raskaus, lääkitys, ravintolisä tai luontaistuote, tyroksiinin imeytymisen ongelma tai häiriötekijän aiheuttama virheellinen laboratoriotulos.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito

Vajaatoiminnan hoidossa on kyse hormonikorvaushoidosta, jonka tavoitteena on korjata oireet ja saada TSH-arvo viitealueelle. Kliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan aina lääkityksellä. Subkliinistä vajaatoimintaa hoidetaan lääkityksellä silloin, kun henkilöllä on oireita, hän suunnittelee raskautta sekä useimmiten, kun TSH-pitoisuus on toistetusti vähintään 10 mU/l. Subkliinistä vajaatoimintaa sairastaville voidaan tehdä kuuden kuukauden tyroksiini-hoitokokeilu, jota jatketaan, mikäli oireet poistuvat.

Tyroksiini

Vajaatoiminnan hoitoon käytetään ensisijaisesti synteettistä tyroksiinia eli T4-V -hormonia. Lääkitys on useimmiten pysyvä. Kun TSH-pitoisuus on saatu viitealueelle, voidaan lähteä hakemaan yksilöllistä pitoisuutta, jolla potilaan vointi olisi paras mahdollinen. Toiset potilaat voivat paremmin, kun TSH on viitealueen alaosassa ja toiset taas silloin, kun TSH on viitealueen yläosassa. On hyvä kuitenkin varoa liian tiheästi tapahtuvia ja liian suuria annosmuutoksia. Lievä TSH-tason muutos kannattaa usein kontrolloida ennen annoksen muuttamista. Hoitoa ohjataan ensisijaisesti potilaiden oireiden ja toissijaisesti laboratorioarvojen perusteella. Mikäli oireet jatkuvat saavutetusta TSH-tasosta huolimatta, tulee etsiä oireiden taustalla vaikuttavat syyt, kuten muut sairaudet ja elintavat.

Muut lääkevalmisteet

Toisinaan pelkällä tyroksiinihoidolla ei saavuteta riittävän hyvää hoitotasapainoa, vaan potilaalle jää edelleen oireita. Mikäli oireet jatkuvat siitä huolimatta, että TSH-arvo on yksilöllisessä tavoitteessa, eikä muuta syytä oireiluun löydy, voidaan tehdä hoitokokeilu yhdistelmähoidolla: synteettinen T4 + liotyroniini T3. Hoidon aikana TSH-arvon tulee pysyä viitealueella. T3-valmistetta annostellaan yleensä 2–3 kertaa päivässä. Kyseessä on erityisluvallinen lääke, jolle tulee hakea maksullinen erityislupa vuoden välein. Yhdistelmähoidon seurannassa kiinnitetään erityisesti huomiota niihin oireisiin, joita hoidolla pyritään korjaamaan, sekä mahdollisiin haittavaikutuksiin. TSH-pitoisuutta seurataan 6–8 viikon kuluttua hoidon aloituksesta, ja lääkitystä säädetään tilanteen mukaan. Yhdistelmähoidon hyödyt ja haitat arvioidaan kuuden kuukauden kuluttua. Mikäli hoito ei ole korjannut ennen hoidon aloitusta kirjattuja oireita, palataan takaisin T4-hoitoon. Markkinoilla on lisäksi erityisluvan vaativia eläinperäisiä valmisteita, jotka on valmistettu kuivatusta sian kilpirauhasesta. Nämä valmisteet sisältävä kaikkia kilpirauhashormoneja (T4, T3, T2 ja T1 ja kalsitoniini). Eläinperäisiä valmisteita ei suositella, koska niissä on liian paljon T3:a suhteessa T4:ään, minkä vuoksi potilas altistuu liialliselle kilpirauhashormonipitoisuudelle. Tämän ehkäisemiseksi lääkärit yleensä suosivat ensisijaisesti synteettisten valmisteiden käyttöä yhdistelmähoidossa. T3-monoterapiaa ei suositella kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidoksi, koska riskinä on, että elimistöön muodostuu liiallinen kilpirauhashormonipitoisuus (tyreotoksikoosi), joka voi kiihdyttää aineenvaihduntaa ja ärsyttää hermostoa. Vakavimmillaan tila voi vaatia sairaalahoitoa. Eläinperäiset valmisteet ja T3-monoterapia ovat kiellettyjä, mikäli potilaalla on rytmihäiriöitä, vaikea ahdistus, sydän- ja verisuonitauti tai hän on raskaana tai suunnittelee raskautta. Iäkkäillä on noudatettava huomattavaa varovaisuutta.

Seuranta

Kilpirauhasen vajaatoiminta vaatii säännöllistä seurantaa. Verikokeissa tulee käydä säännöllisesti sekä aina silloin, kun voinnissa, painossa tai muussa lääkityksessä tapahtuu olennaisia muutoksia. Laboratorioarvot kontrolloidaan 6–12 viikon kuluttua lääkityksen aloituksesta ja aina annosmuutosten jälkeen. Tavoitearvojen saavuttamisen jälkeen seuranta toteutetaan 4–6 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vuosittain. Mikäli vointi on hyvä, potilas on oireeton ja kilpirauhaskokeiden tulokset ovat normaalit, voidaan seurantaväli pidentää kahteen vuoteen. Verikokeet tulee ottaa kello 7–14 välillä, koska TSH-pitoisuuden vuorokausivaihtelu on vähäinen tällä aikavälillä. Kontrollipäivinä lääke otetaan vasta laboratoriokokeiden jälkeen. Kilpirauhaskokeet eivät sinällään edellytä paastoa. Biotiini-ravintolisä saattaa aiheuttaa virheellisiä tuloksia, joten sen käyttö tulee lopettaa vuorokausi ennen verikokeen ottoa.

Erityisryhmät ja kilpirauhasen vajaatoiminta

Iäkkäillä kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla vähäoireinen tai jopa oireeton, ja se saatetaan todeta jonkin muun tapahtuman, kuten kaatumisen yhteydessä. Toimintakyvyn heikkenemisen, muistin huononemisen ja ummetuksen syiden selvittelyssä olisi hyvä määrittää kilpirauhasarvot. Iäkkäiden osalta vajaatoiminnan hoidossa tulee noudattaa varovaisuutta. Terveillä odottavilla äideillä kilpirauhasen toiminta muokkautuu raskauden aiheuttamiin fysiologisiin muutoksiin ongelmitta. Kilpirauhastoiminnan poikkeavuudet voivat ilmaantua tai korostua raskauden aikana, jos odottavalla äidillä on piilevä kilpirauhassairaus. Kilpirauhasen toimintahäiriötä epäiltäessä tarkistetaan äidin TSH-pitoisuus ja aloitetaan tarvittaessa tyroksiinihoito. Jos tyroksiini on ollut äidillä käytössä ennen raskautta, joudutaan annosta usein nostamaan raskauden aikana. Synnytyksen jälkeen lääkkeen annostus pienennetään vastaamaan raskautta edeltävää tasoa. T4 + T3 -yhdistelmähoitoa tai eläinperäisten kilpirauhasvalmisteiden käyttöä ei suositella raskauden aikana, vaan odottavien äitien ja raskautta suunnittelevien tulisi siirtyä tyroksiinihoitoon. Kilpirauhassyövän hoitona on useimmiten koko kilpirauhasen poisto, joka tarkoittaa elinikäistä tyroksiinilääkitystä. TSH-tavoite asetetaan yksilöllisesti, ja sitä voidaan muuttaa hoidon ja seurannan myötä. Aluksi seuranta toteutetaan erikoissairaanhoidossa, mutta sitä voidaan jatkaa myöhemmin perusterveydenhuollossa, jossa kilpirauhassyövän sairastaneiden TSH-arvoja seurataan 1-2 vuoden välein. TSH-arvon tulee olla viitealueella.

Mitä on syytä ottaa huomioon, kun sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa?

Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa esimerkiksi rannekanavaoireyhtymän, jossa hermo joutuu turvotuksesta johtuen puristukseen ja oireina on muun muassa käden ja sorminen pistely tai kipua. Kolesterolipitoisuus voi nousta, mikä huonontaa verisuonien toimintaa ja altistaa sydän- ja verisuonisairauksien kehittymiselle. Diabeteksen hoitotasapaino saattaa heikentyä kilpirauhasen vajaatoiminnan kehittyessä, etenkin insuliinihoidon yhteydessä herkkyys matalille sokereille lisääntyy. Lihasten toiminta saattaa huonontua ja lihaksissa voi olla havaittavissa lihasvaurio, joka voi herkistää rasvalääkkeiden (statiinit) lihashaitoille. Kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä kilpirauhasen suureneminen eli struuma ja muita kilpirauhassairauksia sekä autoimmuunimekanismilla syntyviä sairauksia, kuten B12-vitamiinin puutos, keliakia, vitiligo, pälvikaljuisuus, insuliinihoitoinen diabetes ja hyvin harvinaisena lisämunuaisten tai munasarjojen toimintahäiriö. Kilpirauhasen vajaatoiminta ei ole välttämättä näistä ensimmäisenä todettu sairaus.

Terveet elämäntavat tukevat hoidon onnistumista

Riittävä uni, stressitekijöiden minimoiminen, monipuolinen ravinto sekä kohtuullinen ja säännöllinen liikunta ovat suositeltavia vajaatoimintaa sairastavalle. Yksittäisten ruoka-aineiden kohtuullisen käytön myönteisistä tai kielteisistä vaikutuksista kilpirauhasen toimintaan ei ole tällä hetkellä yksiselitteistä luotettavaa tutkimustietoa. Kilpirauhanen tarvitsee jodia kilpirauhashormonien tuotantoon. Suomessa jodia lisätään elintarvikkeisiin, minkä vuoksi normaalia ruokavaliota käyttävillä ei esiinny jodin puutetta. Merilevävalmisteita ei suositella käytettäväksi. Raskaana olevat ja vegaaniruokavaliota noudattavat tarvitsevat jodia sisältäviä monivitamiini- ja kivennäisainevalmistetta. Apteekin joditabletit on tarkoitettu radioaktiiviselta jodilta suojautumiseen ja käytettäväksi ainoastaan viranomaisten suosituksesta. Sivulla oleva sisältö pohjautuu Kilpirauhasliiton Kilpirauhasen vajaatoiminta -esitteeseen (2024). Esitteen asiantuntijana on toiminut sairaanhoitaja AMK Heli Selin ja asiasisällön on tarkistanut LT, sisätautiopin dosentti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Saara Metso. Lue lisää esitteestämme Kilpirauhasen vajaatoiminta.