Kilpirauhassairauksista erityisesti kilpirauhassyöpiä ja kilpirauhasen vajaatoimintaa todetaan nykyisin aikaisempaa enemmän. Todennäköisin selitys tälle on väestön vanheneminen. Sekä kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on ihmisen yleisin autoimmuunisairaus,  että kilpirauhassyövät tulevat todennäköisemmiksi ihmisen ikääntyessä. Lisäksi molempien sairauksien diagnostiikka on tehostunut huomattavasti viime vuosikymmenien teknologisten läpimurtojen kuten ultraäänikuvantamisten ja tarkan TSH:n mittausmenetelmän seurauksena.

(A.P.)

Virukset eivät yleensä aiheuta kilpirauhastulehduksia. Tämä on epävarmaa aluetta, ja tutkimustietoa ei juurikaan ole.

(V.I.)

Nykytiedon mukaan kilpirauhasen TPO-vasta-ainepositiivisen kroonisen lymfosytäärisen tulehdustilan (Hashimoton tyreoidiitti) kliiniseen kulkuun ei voida vaikuttaa.

Hashimoton taudin tarkkaa syntymekanismia ei tunneta ja taudin puhkeamisen taustasyy saattaa vaihdella yksilöittäin. Geneettinen alttius on tärkeä, mutta ei välttämätön taustatekijä. Useita Hashimoton taudin riskiin liittyviä perintötekijöitä on tunnistettu. Tuoreen laajan eteläkorealaisen väestöpoikkileikkaustutkimuksen mukaan perheenjäsenen Hashimoton tauti nostaa tutkittavan Hashimoton taudin riskin 102-, 7.8-, 5.5- ja 5.4-kertaiseksi riippuen siitä, onko perheenjäsen vastaavassa järjestyksessä tutkittavan kaksonen, sisarus, äiti tai isä.

Erään teorian mukaan infektiot - erityisesti virusinfektiot - saattavat alttiilla henkilöillä laukaista autoimmuunireaktion, jossa puolustusjärjestelmän solut virittyvät virheellisesti tuhoamaan TPO-proteiinia ilmentäviä soluja (kilpirauhashormonia tuottavat solut). Autoimmuuniprosessin seurauksena syntyy krooninen tulehdus, joka johtaa hitaasti kilpirauhassolujen tuhoutumiseen (bystander-aktivaatioteoria).

(A.P.)

Sentraalisen hypotyreoosin toteaminen perustuu alle viitealueen olevaan T4v-pitoisuuteen. TSH-määrityksestä ei ole apua, se voi olla normaali tai matala, mutta joskus myös lievästi koholla. Sentraalinen hypotyreoosi johtuu TSH-hormonin eritys- tai  tuotantohäiriöstä aivolisäke-hypotalamus -tasolla. Siihen voi liittyä myös muiden aivolisäkkeen säätelevien hormonien puutoksia (esim. kortisoli, testosteroni). Ennen hoidon aloitusta tulee aina poissulkea sentraalisen kortisolin puute (harvinainen). Lisäksi saatetaan tarvita muitakin aivolisäketutkimuksia. Tämän vuoksi sentraalista hypotyreoosia epäiltäessä potilas tulee lähettää endokrinologian tai sisätautien poliklinikalle arvioitavaksi.

Sentraalisen hypotyreoosin oireet eivät poikkea kilpirauhasperäisen hypotyreoosin oireista.

Senraalista hypotyreoosia hoidetaan tyroksiinilla. Seurannassa käytetään vain T4v-määritystä, TSH-määrityksestä ei ole hyötyä. Tavoitteena on hoitaa T4v tasolle 15-20 pmol/l. Tähän tarvitaan yleensä jonkin verran suurempia tyroksiiniannoksia kuin kilpirauhasperäisessä hypotyreoosissa.

(V.I.)

Yleensä Hashimoton tauti (yleisin kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttava sairaus) kulkee suvuissa siten, että tiedossa oleva ensimmäisen asteen sukulaisen tauti nostaa sairastumisriskin ainakin 5-kertaiseksi. Hashimoton tyreoidiitti on ihmisen yleisin autoimmuunisairaus, johon sairastuu arviolta 3-5 % ihmisistä elämänsä aikana. Ei ole poikkeuksellista, että Hashimoton tautiin sairastuneen ihmisen sukulaisilla ei ole todettu kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kaikki eivät siis sairastu. Melko usein suvussa havaitaan myös muita autoimmuunitauteja.

Hashimoton kilpirauhastulehduksen syntyyn vaikuttavat sekä geneettiset että ympäristön vaikutus. Tietyt kudostyypit altistavat yksilön kilpirauhastulehdukselle, jonka kehittyminen vaatii vielä myöhemmin tapahtuvan toisen vaurion kilpirauhaseen. Tyypillinen vauriotekijä olisi esimerkiksi virusinfektio.

Tshernobyl-laskeuman ei ole todettu olevan yhteydessä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ydinonnettomuuden jälkeen Ukrainassa voimalan lähialueilla kilpirauhassyövän esiintyvyys lapsilla lisääntyi voimakkaasti. Suomessa laskeuman ei ole todettu olevan yhteydessä kilpirauhassyöpiin.

(A.P., V.I.)

Radiojodihoito voidaan valita silloin kun kilpirauhanen on normaalin kokoinen tai ainoastaan lievästi suurentunut eikä potilaalla ole silmäoireyhtymää. Se on potilaalle helpompi ja kevyempi eikä edellytä sairaalahoitoa. Mikäli kilpirauhanen on merkittävästi suurentunut tai aiheuttaa kompressio-oireita kaulalla, valitaan leikkaushoito. Mikäli potilaalla on Basedowin silmäoireyhtymä, valitaan leikkaushoito. Mikäli epäillään kilpirauhaskasvainta, valitaan myös leikkaushoito. Raskauden ja imetyksen aikana radiojodihoito on vasta-aiheinen.

Hoidon valinta tehdään aina yksilöllisesti potilaan elämäntilanne ja ominaisuudet huomioiden. Myös potilaan oma mielipide ja toiveet otetaan huomioon.

(V.I.)

Iäkkäämpi elimistö kestää keskimäärin huonommin kilpirauhasen liikatoimintaa kuin nuori elimistö. Erityinen taakka lankeaa sydän-verenkiertoelimistölle ja luustolle. Oikealla hoidolla hormonitaso saadaan kuitenkin useimmiten normalisoitumaan yhtä nopeasti kuin nuorilla ja liikatoiminnan oireiden ja elinmuutosten pitäisi väistyä melko nopeasti.

Mikäli on kehittynyt osteoporoosi tai esimerkiksi heikkouden ja lihasoireiden takia on päässyt kehittymään lihaskatoa, näiden paraneminen on nuorta elimistöä hitaampaa ja lihasmassaa ei välttämättä saa enää palautumaan ennalleen. Ohjattu lihasvoimaharjoittelu ja fysioterapia ovat suositeltavia toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.

(A.P., V.I.)

Soijatuotteet saattavat huonontaa tyroksiinin imeytymistä. Tällöin saatetaan tarvita tavallista suurempia lääkeannoksia. Soijan samanaikaista nauttimista tyroksiinin kanssa tulee välttää. Kilpirauhaskokeet (T4v, TSH) ratkaisevat tarvitaanko muutoksia. Terveillä ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa runsaaseen soijatuotteiden saantiin on liittynyt lievästi koholla oleva TSH-taso, mutta kilpirauhashormonien pitoisuudet (T4v, T3v) eivät muuttuneet. Yhdessä subkliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa ja ravitsemusta koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että lyhytaikaisen suuriannoksisen fytoestrogeenilisän (16 mg fytoestrogeenejä 2+2kk) käytön jälkeen riski edetä selvään kilpirauhasen vajaatoimintaan oli suurentunut naisilla, joilla oli entuudestaan subkliininen kilpirauhasen vajaatoiminta. On siis mahdollista, että fytoestrogeenit voisivat kuormittaa jo muusta syystä vaurioitunutta kilpirauhasta paljastaen hormonipuutoksen hieman aiemmin.

Soijan proteiineista mm. genisteiini ja daidtseiini omaavat heikon estrogeeninkaltaisen vaikutuksen ihmiselimistössä.

(A.P., V.I.)

Väite ei pidä paikkaansa. Kahvia, kanelia ja tulisia mausteita saa käyttää vapaasti, vaikka olisi todettu kilpirauhasen liikatoiminta. Kahvin sisältämä kofeiini ja tulisten mausteiden sisältämä kapsaisiini stimuloivat sympaattista hermostoa, joka on hypertyreoosissa jo valmiiksi yliaktiivinen. Teoriassa nämä aineet voivat siten pahentaa tykytys- ja tärinäoireita ja mikäli tällaista ilmenee, niiden käyttöä kannattaa välttää, kunnes kilpirauhasen liikatoiminta on saatu hoidolla hallintaan.

(A.P., V.I.)

Hoitamaton hypotyreoosi aiheuttaa kuukatiskierron häiriöitä ja alentaa hedelmällisyyttä, koska munasolujen irtoaminen munasarjoista (ovulaatio) on häiriytynyt. Nämä häiriöt korjaantuvat, kun hypotyreoosi hoidetaan. Kilpirauhasvasta-aineet (TPOAb) saattavat lisäksi vaikeuttaa raskaaksi tulemista, vaikka ei olisi hypotyreoosia.

(A.P., V.I.)

Jodia sisältävät varjoaineet saattavat häiritä kilpirauhasen toimintaa. Kilpirauhaspotilailla varjoaineita käytetään samalla tavalla kuin muillakin ihmisillä. Kilpirauhaskokeet kannattaa kuitenkin kontrolloida 1-3 kk kuvauksen jälkeen. Tavallisin varjoaineen aiheuttama häiriö on liikatoiminta eli hypertyreoosi. Riski on merkittävä, mikäli potilaalla on todettu struuma. Hoitamattomassa hypertyreoosissa varjoainekuvausten tekemistä tulee välttää tai käyttää muita kuin jodipitoisia varjoaineita. Mikäli kilpirauhanen on poistettu, jodipitoisia varjoaineita voidaan käyttää ilman riskejä.

(A.P., V.I.)

Vajaatoimintapotilas voi ottaa tatuointeja samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Mitään ylimääräisiä riskejä ei ole.

(V.I.)