Lisäkilpirauhasleikkauksiin liittyy riski äänihuulia hermottavan recurrens-hermon vaurioitumiseen. Nykyisillä leikkaustekniikoilla hermovaurion riski on alle 2 % kun se aikaisemmin oli n. 5 %. Yleensä ääni tällöin käheytyy mutta on hoidettavissa puhetarapialla sekä joissakin tapauksissa äänihuulien ruiskutusterapialla. Täydellinen äänen menetys tapahtuu ainoastaan silloin, kun molemmat rekurrens-hermot katkeavat. Tämä on onneksi nykyisin erittäin harvinaista. Suurin osa äänimuutoksista on lieväasteisia ja palautuvia.

(A.P., V.I.)

Lisäkilpirauhasten tutkiminen perustuu laboratoriokokeisiin. Lisäkilpirauhasissa esiintyy sekä liikatoimintaa (hyperparatyreoosi) että vajaatoimintaa (hypoparatyreoosi). Näistä hyperparatyreoosi on selvästi yleisempi. Hypoparatyreoosia esiintyy pääasiassa lisäkilpirauhasleikkausten jälkeen. Kuvantamismenetelminä käytetään isotooppi- ja ultraäänitutkimuksia.

Primaarisen hyperparatyreoosin (PHPT) diagnoosi perustuu hyperkalsemian toteamiseen. Tällöin veren kalsiumarvo (S-Ca tai Ca-albk) on koholla. Poikkeava tulos varmistetaan (Ca-ion, ionisoitu kalsium) ja jatkotutkimuksena tutkitaan verestä lisäkilpirauhashormonin (parathormoni, PTH) pitoisuus. Myös se on PHPT:ssa koholla. Nykyisin PHPT todetaan useimmiten sattumalta tai yllättäen terveystarkastuksessa otetun kalsium-määrityksen perusteella. Potilas on yleensä oireeton, mutta hänellä voi olla myös epäspesifejä yleisoireita kuten väsymystä. Hypoparatyreoositutkimusten lähtökohtana on hypokalsemia eli veren matala kalsiumpitoisuus.

Lisäkilpirauhasten jatkotutkimukset tehdään endokrinologian tai sisätautien poliklinikalla, jonne potilas lähetetään. PHPT:n syynä on yleensä lisäkilpirauhasen hyvänlaatuinen kasvain (adenooma), joka tuottaa liikaa PTH-hormonia. Sen hoitona on joko leikkaus tai seuranta. Myös lääkehoitoja käytetään. Ensisijainen paikannustutkimus ennen mahdolllista leikkausta on kaksoisisotooppimenetelmällä tehtävä 123jodi-99mTc-sestamibi-yksifotoniemissiotomografia yhdistettynä tietokonetomografiaan (SPECT-TT). Kaulan ultraäänitutkimuksella varmennetaan tarvittaessa isotooppikuvauslöydös ja kilpirauhasen rakenne. Joskus tarvitaan myös kaulan alueen magneettikuvausta. PHPT on joskus harvoin perinnöllinen, ja tällöin tehdään geenitutkimuksia.

(A.P., V.I.)

Ihmisellä on 4-5 lisäkilpirauhasta, jotka sijaitsevat kaulalla kilpirauhasen takapinnalla. Primaarisen hyperparatyreoosin (PHPT) eli liikatoiminnan syynä on lisäkilpirauhasadenooma (80 %), kaksi adenoomaa tai 2–4:n lisäkilpirauhasen hyperplasia eli liikakasvu (15-20 %). Joskus harvoin todetaan lisäkilpirauhassyöpä (1-3 %). Kohdennetussa leikkauksessa poistetaan ainoastaan suurentunut lisäkilpirauhanen. Jos kaikki rauhaset ovat suurentuneet, poistetaan 3½ rauhasta ja lankamerkitty puolikas rauhanen jätetään kaulalle. Leikkaus on onnistunut, mikäli ensimmäisenä leikkausta seuraavana aamuna laboratoriokokeissa todetaan normokalsemia ja PTH-pitoisuuden puolittuminen. Kalsiumtaso tutkitaan uudelleen 1-3 kk kuluttua. Adenoomat eivät yleensä uusiudu, ja seuranta voidaan lopettaa tähän. Hyperplasiassa ja lisäkilpirauhassyövässä tarvitaan pidempää seurantaa, joka sovitaan yksilöllisesti.

(A.P., V.I.)

Kilpirauhassairauden sairastaminen ei lisää riskiä sairastua lisäkilpirauhassairauksiin. Tästä on kuitenkin muutama erittäin harvinainen poikkeus. Tunnetaan harvinaisia perinnöllisiä tauteja, joissa sekä kilpirauhasen että lisäkilpirauhasen aihiot kehittyvät virheellisesti, johtaen molempien rauhasten poikkeavuuksiin.

(A.P., V.I.)