Yleisin kilpirauhassyövän ensioire tai -löydös on kaulalla tuntuva kivuton kyhmy, joka havaitaan yleensä sattumalta. Kilpirauhaskyhmyistä ainoastaan 5 % on syöpiä ja 95 % johtuu muista syistä. Tavallisin syy on ns. struumakyhmy, jota ei yleensä tarvitse mitenkään hoitaa. Kaulalla tuntuva kyhmy on kuitenkin aina aihe tehdä ultraäänitutkimus. Mikäli kyhmy näyttää epäilyttävältä, siitä voidaan ottaa ohutneulabiopsia, mikäli radiologi katsoo sen tarpeelliseksi. Jos todetaan syöpä tai syöpäepäily, pitää tehdä kilpirauhasleikkaus. Kyhmyn mahdollista kasvua voidaan myös seurata toistetuilla ultraäänitutkimuksilla, mikäli ei edetä leikkaukseen.

(A.P., V.I.)

Kun lähdetään leikkaamaan pienikokoista kilpirauhaskasvainta (koko alle 1 cm), tehdään usein vain toisen kilpirauhaslohkon poisto. Mikäli kyseessä on alle 1 cm kasvain, jota ympäröi kapseli ja joka ei kasva verisuonien sisälle, kyseessä on ns. mikrokarsinooma. Tällöin riittää yleensä pelkästään toisen lohkon poisto, ja potilaan ennuste on hyvä. Lopullinen patologin lausunto ratkaisee, katsotaanko myös toisen lohkon poisto tarpeelliseksi. Jos on tarpeen, niin sitten sekin poistetaan uudessa leikkauksessa yleensä 2-3 kk kuluttua. Jos toinen lohko voidaan jättää leikkaamatta, tällä on useita etuja potilaalle. Tällöin tarvitaan pienempiä tyroksiiniannoksia, ja osa potilaista ei tarvitse tyroksiinihoitoa lainkaan.

(A.P., V.I.)

Rinta- ja kilpirauhassyövän välillä on selkeä tilastollinen yhteys siten, että sairastuminen toiseen syöpätyyppiin lisää merkittävästi riskiä sairastua toiseenkin. Riski on useimmissa tutkimuksissa yli kaksinkertainen. Näin ollen rintasyövän sairastaneita tulee seurata kilpirauhasen osalta ja tehdä kaulan ultraäänitutkimuksia muutaman vuoden välein. Vastaavasti kilpirauhassyövän sairastaneita ja leikkauksen lisäksi radiojodihoidon saaneita tulee seurata rintojen ultraääni- ja mammografiatutkimuksin huolellisesti. Riski liittyy nimenomaisesti radiojodihoitoon. Jos sitä ei ole annettu, rintasyöpäriski ei lisäänny.

(A.P., V.I.)

Radiojodiablaatio on papillaarisen- ja follikulaarisen kilpirauhassyövän hoitomuoto, jonka teho perustuu kilpirauhassolujen kykyyn sitoa ja varastoida jodia. Leikkauksen jälkeen annetaan radiojodihoito, jonka tarkoituksena on tuhota loput kilpirauhaskudoksesta, jota aina jää leikkauksissa hieman jäljelle. Kapselina nautittu radiojodi hakeutuu kilpirauhassoluihin ja tuhoaa ne. Koska radiodi sisältää syöpää aiheuttavaa gammasäteilyä, se saattaa aiheuttaa potilaalle myöhemmin jonkin toisen syövän.
Radiojodihoitojen turvallisuutta on tutkittu runsaasti, ja asiasta on julkaistu lukuisia tutkimuksia. Parhaiten tunnettu ja ensimmäisenä havaittu oli leukemiariskin lisääntyminen yli kaksinkertaiseksi. Lapsuudessa tai varhaisella aikuisiällä annettujen radiojodihoitojen on pitkäaikaisseurannassa havaittu lisäävän myös riskiä sairastua moniin muihinkin syöpiin. Näitä ovat mm. sylkirauhasssyöpä, rintasyöpä, kohtusyöpä ja keuhkosyöpä.

Radiojodihoidon asemaa kilpirauhassyövän hoidossa nämä tulokset eivät muuta, koska hoidosta saatavat hyödyt ovat merkittävästi näitä riskejä suurempia.

(A.P., V.I.)