Teksti ja kuva: Esa
Kuvateksti: Avoimin mielin kohti uusia seikkailuja. Olemme vaimon kanssa todenneet, että pienet lomaset ripoteltuna pitkin vuotta ovat voimaannuttavia.
Olen 64-vuotias mies. Parikymppisenä alkoivat vatsan poltot, jotka pahenivat etenkin tuoreen pullan ja ruisleivän syönnin jälkeen. Vaivat pahenivat vuosi vuodelta. Vatsavaivoja alettiin tutkia, ja tehtiin mahantähystys, jossa todettiin löysä mahaportti, eli palleatyrä. Hoidoksi määrättiin vatsansuojalääkkeet, jotka siihen aikaan olivat vatsahappoja neutralisoivia nestemäisiä lääkkeitä. Vaivat pahenivat ja tutkimuksissa löytyi lisäksi korkea kolesteroli. Ruokavaliolla ei ollut vaikutusta kolesterolikokeiden tuloksiin, jolloin syytä etsittäessä löydettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Myöhemmin korkea kolesteroli todettiin perinnölliseksi.
Vaivat jäivät leikkauspöydälle?
Jälkikäteen ajatellen kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet jäivät varmaan vatsavaivojen varjoon. Tein kolmivuorotyötä ja ajoittaiset väsymykset laitoin vuorotyön piikkiin. Vatsan tähystyksiä tehtiin säännöllisesti ja seurattiin lähinnä ruokatorven tulehdusta, joka aiheutti polttavia ja kouristavia kipuja. Kuudennen tähystyksen jälkeen koepalojen tutkimuksissa todettiin keliakia. Aloitin gluteenittoman ruokavalion, jota tuolloin 1980-luvulla oli hankala toteuttaa ja varmaan lipsumistakin tapahtui. Pari kuukautta keliakian toteamisen jälkeen jouduin menemään kovien kipujen kanssa lääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli mahakirurgi, joka tutkittuaan sanoi, että hän antaa puukkoa sinun keliakiallesi. Palleatyrä leikattiin ja totesin itsekin, että vaivat jäivät leikkauspöydälle jatkaen sekasyöjänä. Kilpirauhasarvot pysyivät hyvin kurissa, samoin vatsavaivat.
Sittenkin keliakia
Olen ollut aina ahkera verenluovuttaja. Vuonna 2017 olin jälleen menossa luovuttamaan verta, mutta kuinka ollakaan, hemoglobiini oli liian matala. Työterveyshuollossa todettiin rautavarastot tyhjiksi ja jatkotutkimuksissa keliakiavasta-aineet olivat koholla. Mahan tähystyksessä otetuissa koepaloissa todettiin keliakia. Nyt noudatan gluteenitonta ruokavaliota ja toivon, että kesällä tehtävässä kontrollitähystyksessä kaikki on jo ok. Jälkikäteen ajatellen minulla on varmaan ollut keliakia lievänä nuoruusajoista lähtien, kenties lapsuudesta asti. Oireet olivat sen verran lievät, että ne eivät hankaloittaneet normaalia arkielämää. Ennen keliakian toteamista vatsan toiminta vaihteli jonkin verran, enimmäkseen ummetuksen puolelle. Oluesta en ole pitänyt koskaan, se aiheutti polttelua vatsassa ja iho kaulalta alkoi punoittaa. Tuore pulla ja ruisleipä aiheuttivat myös turvotusta.
Saattaa olla, että molemmat sairaudet ovat periytyneet vanhemmiltani. Muistini mukaan isälläni oli aina ”oikukas vatsa” ja jatkosodan aikaan häneltä on leikattu struuma. Äidilläni hoidettiin kuusikymppisenä kilpirauhasen liikatoimintaa.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa olen selvinnyt pari-kolme kertaa muutetulla lääkeannoksella. Keliakia korjaantuu gluteenittomalla ruokavaliolla, jota tänä päivänä on varsin helppo toteuttaa.
Julkaistu aiemmin Kilpi-lehdessä 2/2020.