Olen sairastanut kilpirauhasen vajaatoimintaa noin kolme vuotta. Olin 26-vuotias, kun kävin verikokeissa masennuksen sekä alipainon takia, jolloin asia huomattiin. Koska olin siihen aikaan huonossa kunnossa näidenkin asioiden takia, en tiedä tarkalleen vieläkään, millaisia ovat minun vajaatoimintani oireet. Lääkityksen alkamisesta lähtien annos on ollut itselleni sopiva, eikä kontrollikäynneillä ole ilmennyt heilahduksia suuntaan tai toiseen.
Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Vakavasta alipainosta sekä syömishäiriöstä huolimatta lääkärini ei milloinkaan kertonut minulle, miten voisin omilla elintavoillani tai ruokatottumuksillani helpottaa vajaatoiminnan oireita. Toki olen käynyt kaikki nämä vuodet mielenterveyspuolen lääkäreiden vastaanotoilla, joten apua olen niihin ongelmiin saanut. He eivät kuitenkaan voi tietää, miten kilpirauhasen ongelmia tässä tapauksessa pitäisi huomioida. Luulin monta vuotta, että lääkkeet ovat ainoa keino kilpirauhasen ongelmiin. Vasta netin vertaistukipalstaa selaillessani tajusin, miten monilla eri tavoilla ihmiset pitävät huolta jaksamisestaan!
Vuoden 2019 alussa masennukseni uusiutui, ja kävin verikokeissa tarkistaakseni, onko vajaatoiminta pahentunut. Arvot olivat kunnossa ja lääkäri vakuutti, ettei masennuksen pahentuminen liity tässä tapauksessa kilpirauhaseen. Edelleenkään kukaan ei ohjeistanut tai kysynyt, syönkö, liikunko tai nukunko tarpeeksi. Olisin kovasti alusta asti kaivannut enemmän tietoa kilpirauhasen vaikutuksesta yleiseen jaksamiseen, koska tietämättömänä en ole osannut asiasta kysyäkään tarkemmin. Monet oireet laitan myös automaattisesti masennuksen piikkiin, mikä voi tietämättäni olla vahingollista terveydelleni tai yleiselle olotilalleni.
Vajaatoiminnan puhkeaminen juuri mielenterveysongelmien kanssa samaan aikaan voi olla sattumaa tai tarkoituksellista. Sitä tärkeämpää on kuitenkin mielestäni seurata, miten elämä kokonaisuudessaan sujuu. Kun vajaatoiminnan oireita voivat olla mm. väsymys ja alakulo, olisi enemmän kuin hyödyllistä pitää huolta terveydestä niiltä osin, ettei tämän kaltaiset oireen pääsisivät pahenemaan! Loogista toki, mutta itse en ainakaan ymmärtänyt näiden asioiden yhteyttä ennen kuin kuulin vertaisiltani heidän kokemuksistaan. On hyvin tärkeää huomata, miten kroppa toimii kokonaisuutena: siihen kuuluu fyysiset sekä psyykkiset asiat, eikä yhtä ainutta oikeaa tapaa elämänhallinnassa ole, mikä toimisi kaikille ihmisille samalla lailla.
Toivon, että monenikäisille ihmisille löytyisi helposti juttuseuraa muista kilpirauhasten ongelmista kärsivistä. Itse olen jutellut mm. vajaatoiminnan oireista siskoni kanssa, jolla on myös sama sairaus. Jo se on auttanut minua ymmärtämään, miten henkilökohtaiset oireet saattavat olla toisella aivan erivahvuiset kuin itsellä. Uskon, että säännöllisellä syömisellä, levolla ja hyötyliikunnalla on iso rooli kilpirauhasen oireissa. Tällaiset helpot ja yleiset neuvothan ovat jokaiselle ihmiselle tärkeitä elämässä, olipa sitten terve tai sairas. Toivon myös, että kun jollakin kilpirauhasen sairaus huomataan, saisi henkilö siitä heti tietoa ja ohjeistuksia esimerkiksi liittyä vertaistuen piiriin. Tämän luulisi parantavan elämänlaatua enemmän tai vähemmän!
Nimimerkki: nainen -89